Il mastino dei Baskerville

   Fin ad ora sono stato in grado di esporre ai lettori i fatti attraverso le relazioni spedite a Sherlock Holmes nei primissimi giorni del mio soggiorno al Maniero. Ora però sono giunto a un punto in cui mi vedo costretto ad abbandonare questo sistema e ad affidarmi ancora una volta ai miei ricordi, aiutandomi col diario da me tenuto in quel tempo. Alcune annotazioni tratte da esso mi trasporteranno in quei luoghi che si sono fissati nella mia memoria in modo incancelabile, facendomene ricordare anche i minimi particolari. Inizio quindi dal mattino successivo a quello della nostra sfortunata caccia alll’evaso e alle altre misteriose impressioni da noi riportate sulla landa.

   Tähän asti olen voinut esittää ne tiedonannot, joita tämän seikkailun ensi aikoina lähetin Sherlock Holmesille. Nyt olen kumminkin tullut kertomuksessani siihen kohtaan, jossa olen pakotettu luopumaan tästä menettelytavasta ja jälleen luottamaan muistooni sekä tukemaan sitä sen aikuisilla päiväkirja-muistoonpanoilla. Minä jatkan kertomusta siitä aamusta, joka seurasi epäonnistunutta yritystämme ottaa kiinni tuo karannut vanki ja ihmeellisiä kokemuksiamme nummella.

   16 ottobre. - Giornata piena di nebbia, uggiosa: piove fino fino. La casa è avvolta di nubi che si susseguono senza soluzione di continuità, ma di tanto in tanto rivelano le paurose ondulazioni della brughiera, i fianchi delle colline segnate da sottili striature grigiastre, i massi lontani che scintillano là dove la luce batte sui loro spigoli madidi di umidità. La malinconia incombe fuori e dentro. In Sir Henry, all'eccitazione della notte è succeduto uno stato di abbattimento nero. Ho anch'io una sensazione di peso al cuore e un presentimento di pericolo incombente... un pericolo onnipresente, tanto piú temibile quanto piú inafferrabile.

   Lokakuun 16:na päivänä. -- Pilvinen, sumuinen päivä, tihkusadetta. Taloa ympäröivät uhkuilevat pilvet, jotka silloin tällöin kohoutuvat ylöspäin paljastaen nummen synkät, käyrät viivat, vuorenrinteitten hopeanhohtavat suonet ja kalliot, jotka etäisyydessä kiiltävät, kun valo sattuu niiden märkiin pintoihin. On synkkää sekä sisällä että ulkona. Sir Henryn mielentilassa tuntuu vastavaikutus yön jännitykselle. Minua itseäni vaivaa paino sydämen tienoilla ja tunne lähestyvästä vaarasta -- vääjäämättömästä vaarasta, joka on sitä kauheampi, kun sen laatua ei saata tietää.

   E non ho forse motivo di temere? Si rifletta alla lunga serie di fatti, tutti indicanti che una qualche sinistra potenza è all'opera intorno a noi. Prima di tutto la morte dell'ultimo proprietario del Maniero, avvenuta proprio nelle condizioni previste dalla leggenda familiare, poi le numerose testimonianze dei contadini confermano la presenza sulla landa di un ignoto animale. Due volte io stesso ho sentito con le mie orecchie un suono somigliante al latrato lontano di un mastino. Ora è incredibile, impossibile, che ciò debba avvenire al di fuori delle leggi ordinarie della Natura. Non si può immaginare un cane fantasma che lascia impronte materiali e riempie l'aria con i suoi ululati. Stapleton può forse credere in una simile superstizione, e può crederci persino Mortimer. Ma se io ho una buona qualità, questa consiste nel mio buon senso, e nulla potrà persuadermi a prestar fede a una simile assurdità. Se questo mi accadesse, mi parrebbe di scendere al livello di quei poveri paesani che non solo credono fermamente in una bestia infernale, ma addirittura la descrivono, e asseriscono di averla vista sputare fuoco e fiamme dalla bocca e dagli occhi. Holmes non crederebbe certamente a simili fandonie, e io agisco per suo incarico. Ma i fatti sono fatti, e io stesso ho udito due volte il suo grido sulla landa. Ammettiamo che esista realmente, libero per la brughiera, un cane enorme: ciò spiegherebbe ogni cosa. Ma dove potrebbe nascondersi questo cane, dove prende il cibo, da dove proviene, e perché non lo si vede mai durante il giorno? Bisogna ammettere che anche una spiegazione naturale offre problemi a spiegarsi quanto l'altra. E poi, indipendentemente dal cane, sussiste sempre il fatto dell'individuo misterioso che ha operato a Londra, l'uomo del cab, la lettera che ha messo in guardia Sir Henry contro la landa. Questi almeno sono elementi reali, ma potrebbero essere tanto l'opera di un amico quanto quella di un nemico. Dove si trova attualmente questo amico o nemico? È rimasto a Londra, oppure ci ha seguiti fino a qua? Potrebbe essere... è mai possibile che sia lo sconosciuto scorto sul picco?

   Ja puuttuuko minulta sitten syytä sellaiseen tunteeseen? Minun tarvitsee vaan ajatella niitä monia tapahtumia, jotka kaikki osoittavat jonkun turmiollisen voiman toimivan ympärillämme. Ensiksikin Baskerville Hallin entisen omistajan äkillinen kuolema, joka niin täydellisesti vastasi tarun sisältöä, ja sitten kansan kertomukset jonkun kummallisen olennon ilmestymisestä nummelle. Kaksi kertaa olen omin korvin kuullut tuon äänen, joka muistutti kaukaa kuuluvaa koiran ulvontaa. On uskomatonta, mahdotonta, ettei sitä voitaisi luonnollisella tavalla selittää. Ei voi ajatella sellaista kummituskoiraa, joka jättäisi hiekkaan jälkiä ja täyttäisi ilman ulvonnallaan. Stapleton voi ehkä yhtyä sellaiseen taikauskoon, Mortimer myöskin. Mutta jos mitään, niin järkeni terveyttä ja selvyyttä voin kehua, eikä mikään saa minua uskomaan taikuuteen. Sen kautta laskeutuisin samalle kannalle kuin ne köyhät talonpojat, jotka eivät tyydy edes mihinkään ylimalkaiseen helvetinkoiraan, vaan kertovat sillä olevan tultaleimuavan kidan ja silmät. Holmes ei tahtonut kuulla noita kuvitteluja, ja minähän olen hänen edustajansa. Tosiasioita ei kumminkaan voi kieltää, ja kahdesti olen kuullut tuon kirkumisen nummella. Otaksukaamme, että joku äärettömän suuri koira on päässyt siellä irti -- sehän tavallaan selittäisi paljon. Mutta missä se sitten olisi piilossa, mistä se saisi ruokansa, mistä se tulisi ja miksi ei sitä koskaan päivillä näkyisi? Täytyy myöntää, että tämä luonnollinen selitys on yhtä vaikea kuin tuo toinenkin. Ja lukuunottamatta koiraa, on aina jäljellä tuo inhimillisen kätyrin esiintyminen Lontoossa, vaunuissa näkemämme mies, ja kirje, joka varotti sir Henryä tulemasta nummelle. Se ainakin oli todellista, mutta se saattoi yhtä hyvin tulla suojelevalta ystävältä kuin vaaralliselta viholliselta. Missä oleskeli nyt tämä ystävä tai vihollinen? Oliko hän jäänyt Lontooseen vai seurannut meitä tänne? Oliko hän -- oliko hän ehkä tuo outo mies, jonka näin kallion huipulla?

   É vero che ne ho colto soltanto un'immagine fuggevole, e tuttavia vi sono alcuni punti sui quali sono pronto a giurare. Non è una persona di quaggiú, eppure ormai ho conosciuto tutti i vicini. Era molto piú alto di statura di Stapleton, e molto piú magro di Frankland. Poteva essere Barrymore, ma noi lo avevamo lasciato a casa, ed era impossibile che ci avesse seguiti. Pure, ne son certo, uno sconosciuto continua a seguirci, così come uno sconosciuto ci seguiva a Londra. Non siamo mai riusciti a seminarlo. Se riuscissi a mettere le mani su questo individuo, forse riusciremmo alla fine a venire a capo di tutte le nostre difficoltà. Ed è a quest’unico scopo che io devo dedicare tutte le mie energie.

   Tosin kyllä näin häntä vain hetkisen, mutta voisin vannoa, ettei hän ollut kukaan niistä, joita täällä olen nähnyt, ja minä olen tavannut kaikkia naapureita. Hänen vartalonsa oli pitempi kuin Stapletonin ja paljoa laihempi kuin Franklandin. Barrymore olisi se ehkä voinut olla, mutta hän oli jäänyt kotiin, ja minä olen vakuutettu siitä, ettei hän ollut mennyt ulos sittemminkään. Joku tuntematon vartioi siis meitä yhä edelleen, samoin kuin Lontoossa. Me emme ole päässeet hänestä. Jos saisin sen miehen käsiini, niin olisimme lähellä kaikkien vaikeuksiemme ratkaisua. Tähän ainoaan päämäärään täytyy minun nyt kohdistaa koko kykyni.

   Il mio primo impulso è stato di rivelare i miei progetti a Sir Henry. Ma poi, ripensandoci, ho deciso di agire da solo e di parlare il meno possibile con chiunque. Il baronetto è silenzioso e distratto. I suoi nervi sono rimasti stranamente scossi da quel grido echeggiato sulla landa. Non dirò nulla che possa accrescere le sue preoccupazioni, ma mi muoverò da solo per raggiungere il mio scopo.

   Ensimmäinen aikeeni oli ilmoittaa sir Henrylle kaikki tuumani. Toinen, viisaampi päätös oli olla näyttämättä korttejani muille ja puhua niin vähän kuin mahdollista puuhistani. Sir Henry on äänetön ja hajamielinen. Hänen hermoihinsa on tuo nummella kuulemansa ääni omituisesti vaikuttanut. Minä en aio sanoa mitään, joka hänen levottomuuttaan voisi lisätä, mutta aion ryhtyä toimenpiteisiin tarkotukseni saavuttamiseksi.

   Stamane dopo colazione, un piccolo dramma. Barrymore aveva chiesto il permesso di poter parlare con Sir Henry e i due si sono rinchiusi per un certo tempo nello studio. Io me ne stavo nella sala del biliardo, e piú di una volta ho sentito un suono di voci concitate, il che mi ha fatto supporre con una certa approssimazione di che cosa stessero discutendo. Dopo qualche minuto il baronetto ha aperto la porta e mi ha chiamato.

   Tänään aamiaisen jälkeen sattui täällä pieni tapaus. Barrymore pyysi saada puhutella sir Henryä, ja he sulkeutuivat hetkeksi tämän työhuoneeseen. Minä istuin biljardihuoneessa ja kuulin monta kertaa, että heidän äänensä kiihottuivat, sekä sain jokseenkin selvän käsityksen asiasta, josta oli kysymys heidän kesken. Äkkiä aukeni ovi ja sir Henry huusi minua.

   - Barrymore dice di sentirsi offeso - mi ha spiegato. - Egli ritiene che è stato sleale da parte nostra dare la caccia a suo cognato quando lui ci aveva rivelato il suo segreto di sua spontanea volontà.

   "Barrymore luulee saaneensa syytä valittaa", sanoi hän. "Hänen mielestään teimme väärin lähtiessämme tavoittamaan kiinni hänen lankoansa, kun hän vapaaehtoisesti oli ilmottanut salaisuuden."

   Il maggiordomo era in piedi di fronte a noi, pallidissimo ma molto calmo.

   Hovimestari seisoi edessämme kalpeana mutta tyynenä.

   - Può darsi che io mi sia espresso troppo violentemente, Sir Henry - ha detto- e in tal caso le chiedo mille scuse. Però son rimasto molto sorpreso quando ho saputo che lor signori erano rientrati stamane dall'aver dato la caccia a Selden. Il disgraziato ne passa già abbastanza senza che io debba mettere altri sulle sue tracce.

   "On mahdollista, että olen puhunut liian kiivaasti", sanoi hän, "ja siinä tapauksessa pyydän anteeksi. Minun täytyy kumminkin toistaa, että hämmästyin suuresti, kun te, hyvät herrat, aamulla tulitte kotiin ja sain kuulla, että oli ollut kysymys Seldenin vangitsemisesta. Onhan tuolla raukalla kyllin vastustajia muutenkin, ilman että minä yhä useampia yllytän häntä vastaan."

   - Se tu ce l'avessi detto di tua spontanea volontà, la cosa sarebbe stata diversa - ha protestato il baronetto. - Tu ce l'hai detto, o meglio ce lo ha detto tua moglie, quando ti abbiamo costretto e non hai potuto sottrarti alle nostre precise domande.

   "Jos olisitte sen meille vapaaehtoisesti kertonut, olisi asianlaita toinen", sanoi sir Henry, "mutta nyt puhuitte te, tai oikeammin vaimonne, asiasta vasta sitten, kun olitte siihen pakotettuja ettekä muuta voineet."

   - Io non pensavo che lei avrebbe approfittato della mia rivelazione, Sir Henry, francamente non pensavo questo.

   "Minä en kumminkaan voinut uskoa, että sitä käyttäisitte hyväksenne, sir Henry, sitä en voinut uskoa."

   - Ma quell'uomo è un pericolo pubblico. Sulla brughiera ci sono case isolate, e tuo cognato è un uomo che non ha paura di niente e di nessuno. Basta guardarlo in faccia una volta per capirlo. Pensa un po' alla casa del signor Stapleton, per esempio, dove non c'è nessun uomo a difenderla all'infuori di lui. Nessuno può vivere tranquillo qui finché Selden non sarà di nuovo sotto chiave.

   "Tuo mies on vaarallinen yleiselle turvallisuudelle. Nummella sijaitsee useita yksinäisiä asumuksia, eikä hän juuri arkaile mitään. Ei tarvinnut kuin nähdä hänen kasvonsa ymmärtääkseen sen. Ajatelkaa esimerkiksi Stapletonia, joka yksin saisi puolustaa kotiansa. Ei, kukaan ei ole turvassa, ennenkuin se mies on lukkojen takana."

   - Non entrerà in casa di nessuno, Sir Henry, di questo le do la mia solenne parola d'onore, e non darà piú fastidio a nessuno, in questo paese. Le garantisco che tra pochissimi giorni si farà in modo che egli si trovi in viaggio per l'America del Sud. Per l'amor di Dio, Sir Henry, la supplico! Non informi la polizia che si trova ancora qui sulla landa. Ormai hanno rinunciato a dargli la caccia, e potrà starsene tranquillo sino a quando la nave su cui deve imbarcarsi sarà pronto a salpare. Lei non può tradirlo senza mettere nei pasticci anche mia moglie e me. La supplico, Sir Henry, non dica nulla alla polizia.

   "Hän ei murtaudu mihinkään, sen voin pyhästi vakuuttaa, eikä hän koskaan enää tule tekemään kenellekään vahinkoa tässä maassa. Minä vakuutan teille, sir Henry, että muutamassa päivässä on kaikki valmista, ja hän lähtee matkalle Etelä-Amerikaan. Älkää, Jumalan nimessä, ilmottako poliisille, että hän vielä on nummella. He ovat lakanneet häntä hakemasta; antakaa hänen olla rauhassa kunnes hänen laivansa on valmis lähtöön. Ette voi antaa häntä ilmi saattamatta minua ja vaimoani huoliin ja vaikeuksiin."

   - Che cosa mi consiglia, Watson?

   "Mitä te sanotte asiasta, Watson?"

   Io mi sono stretto nelle spalle. - Se ha davvero intenzione di lasciare il paese, penso che i contribuenti saranno sollevati da uno dei loro tanti problemi.

   Kohautin olkapäitäni. "Jos hän onnellisesti pääsisi maasta pois, niin helpottaisihan se veronmaksajain taakkaa", sanoin.

   - E se poi mi uccide qualcuno prima di scappare?

   "Mutta ajatelkaa, että hän ennen lähtöään saattaa käydä jonkun kimppuun."

   - Non commetterebbe mai una pazzia simile, Sir Henry. Ha da noi tutto ciò di cui può aver bisogno. Se perpetrasse un nuovo delitto rivelerebbe il suo nascondiglio.

   "Kuinka hän voisi sellaiseen järjettömyyteen ryhtyä, sir? Olemme varustaneet hänet kaikella, mitä hän tarvitsee. Tekemällä jonkun rikoksen, ilmaisisi hän olinpaikkansa."

   - Questo è vero - ha osservato Sir Henry. - Bene, Barrymore...

   "Se on totta", sanoi sir Henry. "No olkoon, rakas Barrymore..."

   - Che Iddio la benedica, Sir Henry, e grazie a lei dal piú profondo del mio cuore! Se dovessero riprenderlo la mia povera moglie ne morirebbe.

   "Jumala teitä siunatkoon, herra, ja kiitos kaikesta sydämestä. Olisi ollut kuolemaksi minun vaimolleni, jos hän jälleen olisi joutunut kiinni."

   - Ho una gran paura che noi ci stiamo rendendo complici di un'azione tutt'altro che onesta: che ne dice, Watson? Ma dopo quanto abbiamo udito, non mi sento di consegnare quel disgraziato alla giustizia: perciò facciamo punto e basta. Va bene, Barrymore, puoi andare.

   "Minä pelkään auttavamme rikollista tekoa Watson, vai kuinka? Sen jälkeen, mitä nyt kuulimme, en mielestäni kumminkaan voi ilmiantaa tuota raukkaa. Hyvä on, Barrymore, voitte mennä."

   L'uomo se n'è andato mormorando alcune incomprensibili parole di gratitudine, ma a un tratto ha esitato ed è ritornato sui suoi passi:

   Muutamin syvää kiitollisuutta ilmaisevin sanoin lähti hovimestari, mutta näytti epäröivän ja palasi takasin.

   - Lei è stato così buono con noi, Sir Henry, che a mia volta desidero fare quello che posso per lei, in cambio. Io so qualcosa, Sir Henry, e forse avrei già parlato prima, ma l'ho scoperto solo molto tempo dopo l'inchiesta. Sinora non ne ho fatto parola con anima viva. Si tratta della morte del povero Sir Charles. Il baronetto e io siamo balzati in piedi insieme.

   "Te olette ollut niin hyvä meille, sir", sanoi hän, "että kernaasti tahtoisin tehdä teille vastapalveluksen. Minä tiedän jotain, jonka minun ehkä olisi pitänyt sanoa ennemmin, mutta vasta kauan tutkintotilaisuuden jälkeen huomasin sen, enkä ole sanallakaan siitä kenellekään hiiskunut. Se koskee sir Charlesin kuolemaa."

   - Sai com'è morto?

   Sir Henry ja minä kavahdimme pystyyn tuoleiltamme. "Tiedättekö kuinka hän kuoli?" kysyi edellinen.

   - Nossignore, questo non lo so.

   "En, sir Henry, sitä en tiedä."

   - Che cosa sai, dunque?

   "Mitä teillä sitten on sanottavaa?"

   - So perché si trovava al cancello a quell'ora. Doveva incontrarvi una donna.

   "Minä tiedän, miksi hän meni veräjän luo juuri silloin. Hän meni tapaamaan erästä naista."

   - Incontrare una donna! Lui?

   "Tapaamaan erästä naista! Hänkö?"

   - Sissignore.

   "Niin."

   - E il nome di questa donna?

   "Ja tuon naisen nimi?"

   - Non conosco il nome, ma solo le iniziali, che sono L. L.

   "Minä en tiedä hänen nimeänsä, mutta sen alkukirjaimet voin sanoa. Ne olivat L. L."

   - Come fai a sapere questo, Barrymore?

   "Kuinka sen tiedätte, Barrymore?"

   - Ecco, Sir Henry, suo zio quella mattina aveva ricevuto una lettera. Di solito ne riceveva moltissime perché era un uomo molto noto e conosciuto per il suo buon cuore, e così tutti quelli che si trovavano nei guai si rivolgevano a lui. Quella mattina però, per caso, giunse quell'unica lettera, e perciò io la notai. Proveniva da Coombe Tracey, e l'indirizzo era scritto con calligrafia femminile.

   "Nähkääs, sir Henry, setänne oli saanut kirjeen saman päivän aamuna. Tavallisesti tuli hänelle joukottain kirjeitä, sillä olihan hän julkinen mies ja laajalti kuulu hyvästä sydämestään, niin että ne, joiden elämä oli vaikea, mielellään kääntyivät hänen puoleensa. Mutta sinä aamuna ei sattumalta tullut muuta kuin yksi kirje, ja senvuoksi se jäi mieleeni. Se tuli Coombe Traceysta, ja osoite oli kirjoitettu naisen käsialalla.

   - E poi?

   - E poi, Sir Henry, non pensai piú a questo particolare, e non ci avrei mai piú pensato se non fosse stato per mia moglie. Qualche settimana fa, mia moglie stava ripulendo lo studio di Sir Charles, che non era stato piú toccato dalla sua morte, quando trovò nella cenere del caminetto una lettera bruciata. La maggior parte del foglio era completamente annerita e in pezzi, ma una piccola striscia, proprio al termine della pagina, era ancora intera, e la scrittura leggibile, benché risultasse grigia su uno sfondo nero. Pareva un postscriptum, a chiusa della lettera, e diceva: "La prego, la prego, se è un gentiluomo, bruci questa lettera e si trovi al cancello alle dieci". Sotto era firmato con le due iniziali L. L.

   "Asiaa en sen enempää ajatellut silloin, enkä myöhemminkään olisi sitä tehnyt ilman vaimoani. Muutamia viikkoja sitten siivosi hän perin pohjin sir Charlesin työhuoneen, joka oli ollut suljettuna hänen kuolemastaan saakka, ja löysi silloin tulisijan ristikon takaa melkein tykkänään palaneen kirjeen. Suurin osa paperia oli hiiltynyt, mutta kirjeen loppuosa pysyi koossa ja oli luettavissa, vaikka kirjaimet olivat harmaita mustalla pohjalla. Mielestämme näytti se jälkikirjotukselta ja siinä oli seuraavat sanat: 'Minä pyydän teitä ehdottomasti polttamaan tämän kirjeen ja saapumaan veräjän luo kello kymmenen, jos olette gentlemanni.' Sen alla olivat kirjaimet L. L."

   - Può mostrarmi questa striscia?

   "Onko teillä tuo paperipala tallessa?"

   - No, signore: si è disfatta in briciole non appena l'abbiamo rimossa.

   "Ei, se mureni meidän lukiessa kirjoitusta."

   - Sir Charles aveva ricevuto altre lettere con quella scrittura?

   "Oliko sir Charles ennen saanut samalla käsialalla kirjoitettuja kirjeitä?"

   - Ecco, francamente non feci mai particolare attenzione alla sua corrispondenza e non avrei notato neppure quella, se non ci fosse stata la combinazione che fu recapitata isolatamente.

   "En todellakaan pannut lähempää huomiota hänen kirjeisiinsä, enkä olisi huomannut tätäkään, ellei se olisi ollut ainoa sinä päivänä."

   - E tu non hai nessuna idea di chi sia questa L. L.?

   "Ettekä voi aavistaakaan, kuka L. L. on."

   - No, signore. Ne so su questo punto quanto lei, ma sono certo che se riuscissimo a rintracciare questa signora sapremmo molte piú cose intorno alla morte di Sir Charles.

   "En, siitä en tiedä enempää kuin tekään. Luulen kumminkin, että saisimme tietää lisää sir Charlesin kuolemasta, jos saisimme käsiimme sen naisen."

   - Io non riesco a capire, Barrymore, come tu abbia potuto tacere sino a oggi una notizia di tanta importanza!

   "En voi ymmärtää, Barrymore, kuinka olette voinut salata meiltä näin tärkeää asiaa."

   - Il fatto è, Sir Henry, che ciò è accaduto subito dopo che si erano iniziati i nostri guai personali. E poi, sia mia moglie che io eravamo molto affezionati a Sir Charles, com'è facile immaginare dopo quanto egli ha fatto per noi. Rivangare un fatto simile non sarebbe servito a nulla per il nostro povero padrone, e bisogna star sempre in guardia quando c'è di mezzo una donna. Anche il migliore di noi...

   "Niin, sir, heti sen jälkeen saimme tuon oman surumme. Ja sitäpaitsi me pidimme paljon sir Charlesista, ja täydellä syylläkin, hän kun oli tehnyt niin paljon meidän eduksemme. Ei voinut isäntäraukallemme olla mitään hyötyä tuon jutun vetämisestä esiin, ja sitäpaitsi täytyy aina olla varovainen, kun joku nainen on sekaantunut asiaan. Parhaatkin miehet . . . ."

   - Hai pensato che questo fatto avrebbe potuto recar danno alla sua reputazione?

   "Luulitteko, että se olisi voinut vahingoittaa hänen mainettaan?"

   - Ecco, temevo che da questo non potesse venire nulla di bene. Ma ora che lei si è mostrato cosi generoso con noi, sento che mi comporterei ingiustamente nei suoi confronti se non le dicessi tutto quello che so a questo proposito.

   "Ainakaan en luullut, että siitä olisi voinut olla mitään hyötyä. Mutta kun te nyt olette ollut niin hyvä meille, niin ei mielestäni olisi oikein rehellistä, jos pitäisin salassa, minkä tiedän tästä asiasta."

   - Va bene, Barrymore; puoi andare. Dopo che il maggiordomo si è congedato, Sir Henry si è rivolto a me. - Dunque, Watson, che cosa ne pensa di questa luce nuova?

   "Hyvä on, Barrymore, voitte mennä." Kun hovimestari oli lähtenyt, sanoi sir Henry minulle: "No, Watson, mitä ajattelette tästä uudesta tiedosta?"

   - Mi sembra che lasci le tenebre ancora piú fitte.

   "Minusta näyttää, että se tekee pimeyden entistään synkemmäksi."

   - E quel che penso anch'io. Ma se riuscissimo a ripescare questa L. L., forse le cose si chiarirebbero. Almeno sappiamo questo, che c'è qualcuno al corrente dei fatti. Ora si tratta di rintracciare questa donna. Che cosa dovremmo fare, secondo lei?

   "Niin minäkin ajattelen, mutta jos voisitte saada tuon L. L:n käsiinne, niin olisi paljon voitettu, ja onhan edullista jo tietääkin, että on olemassa joku nainen, joka tuntee asian oikean laidan, jos vaan voimme saada hänet ilmi. Mitä arvelette nyt olevan tekeminen?"

   - Prima di tutto dobbiamo informare Holmes. Ciò gli darà l'indizio di cui sta andando in cerca. E mi stupirei che non vi riuscisse.

   "Heti ilmoittaa Holmesille tästä ja siten osoittaa hänelle kauan hakemansa tie arvotuksen selittämiseen. Minä erehtyisin suuresti, ellei se saisi häntä heti matkustamaan tänne."

   Tornato nella mia camera, ho steso a Holmes la mia relazione sulla conversazione di poco prima. Certo, in quest'ultimo periodo di tempo doveva essere molto affaccendato, poiché le notizie che ricevevo da Baker Street erano sempre brevi e scarse, senza alcun commento alle informazioni che io gli andavo a mano a mano fornendo, e senza quasi alcun riferimento alla mia missione. Senza dubbio quella faccenda di ricatti lo sta assorbendo completamente, eppure questo fatto nuovo deve per forza fermare la sua attenzione e riaccendere il suo interesse. Come vorrei che fosse qui!

   Menin huoneeseeni ja kirjoitin kertomuksen äskeisestä keskustelustamme. Holmesilla oli arvattavasti ollut paljon tekemistä viime aikoina, sillä vain harvoin oli tullut kirjeitä Baker Streetiltä ja nekin olivat lyhyitä eivätkä ensinkään koskeneet minun lähettämiäni tietoja, tuskinpa sisälsivät viittaustakaan minulle uskottuun tehtävään. Rahankiristysjuttu, jonka hän oli ottanut huolekseen, arvattavastikin anasti koko hänen huomionsa. Se mitä nyt hänelle saatoin kertoa, varmaankin herättäisi hänen huomiotaan ja kannustaisi häntä uusiin yrityksiin. Minä toivon, että hän olisi täällä.

   17 ottobre. - La pioggia è caduta tutto il giorno frusciando sulI'edera e gocciolando dalle gronde. Ho pensato al forzato, solo, nella landa tetra, al freddo, senza un ricovero. Poveraccio! Qualsiasi siano stati i suoi delitti, ha già sofferto abbastanza e in parte li ha espiati. Ho ripensato poi ad altre cose... alla faccia che sbucava dal cab, alla figura stagliata contro la luna. Era anche lui là sotto quel diluvio, quell'osservatore non veduto, quell'uomo delle tenebre? A sera mi sono infilato l'impermeabile e ho passeggiato per la landa fradicia, pieno di pensieri cupi, mentre la pioggia mi frustava il viso e il vento mi fischiava nelle orecchie. Che Dio aiuti coloro che si avventurano in questo momento entro la grande Palude, poiché anche gli altipiani asciutti stanno trasformandosi in acquitrini. Ho ritrovato il Black Tor su cui avevo scorto l'insonne solitario, e dalla sua vetta scoscesa mi sono sporto a mia volta a contemplare i malinconici pendii. Improvvisi scrosci di pioggia si abbattevano sulla sua parete rossiccia, e le nubi pesanti, plumbee, pendevano basse su tutto il paesaggio, trascinandosi in grigie ghirlande lungo i fianchi di queste alture lunari. Nella lontana depressione a sinistra, semi-nascoste dalla foschia, le due sottili torri del Maniero di Baskerville si levavano alte sopra agli alberi. Erano gli unici segni visibili di vita umana, a eccezione delle capanne preistoriche che si ammucchiavano ammassate le une sulle altre sui pendii delle colline. Ma in nessun luogo vedevo traccia dell'uomo solitario che avevo scorto in quel punto preciso due notti prima.

   Lokakuun 17:nä päivänä. -- Tänään on sade virtanaan valunut kahisten seinien köynnöskasveissa ja tulvien alas kattoränneistä. Minä olen ajatellut tuota karkuriraukkaa autiolla nummella. Mitä rikoksia hän lieneekin tehnyt, niin on hän saanut niistä kärsiäkin! Ja sitten olen ajatellut tuota toista -- vaunuissa näkemäämme miestä, kuutamoilmestystä. Tässäkö rankkasateessa oli hänkin -- tuo näkymätön vartija, tuo pimeyden mies? Illalla otin sadetakin ylleni ja lähdin kauas märälle nummelle, joka oli niin täynnä salaperäisiä kauhukuvia. Sade pieksi kasvojani ja myrsky vinkui korvissani. Jumala auttakoon niitä, jotka nyt ovat tuolla suurella suolla, sillä kuiva maakin on muuttunut vesiperäiseksi. Minä kuljin sen mustan kallion luo, jonka huipulla olin nähnyt tuon yksinäisen vartijan, ja sen rosoiselta kukkulalta katselin nyt itse synkkiä selännejonoja. Sadekuuroja kulki niitä pitkin, ja raskaat, lyijynkarvaiset pilvet riippuivat maiseman päällä ja kietoutuivat harmaina kiehkuroina aavemaisten kukkulain ympäri. Vasemmalla olevasta alangosta kohosivat Baskerville Hallin molemmat kapeat tornit puiden yli puoleksi usvan peitossa. Muuta inhimillisen elämän merkkiä en voinut nähdä, lukuunottamatta niitä historiantakaisia majoja, jotka tiheinä joukkoina peittivät rinteitä. Missään en voinut nähdä jälkiäkään erakosta, joka pari iltaa sitten oli näyttäytynyt tällä paikalla.

   Sulla strada del ritorno sono stato raggiunto dal dottor Mortimer che se ne veniva nel suo calesse su per una tormentata pista di brughiera che partiva dalla lontana fattoria di Foulmire. Egli si è sempre mostrato pieno di attenzione nei nostri riguardi, e non è quasi passato giorno che non sia venuto al Maniero a informarsi della nostra salute. Ha insistito per farmi salire sul suo calesse e mi ha accompagnato verso casa. Era angosciato per la scomparsa del suo cane. Si era allontanato verso la brughiera e non è piú ritornato. Ho cercato di consolarlo come meglio ho potuto, ma pensavo al cavallino scomparso nella Palude di Grimpen, e ho una gran paura che non rivedrà mai piú la sua bestiola.

   Paluumatkalla ollessani yllätti minut tohtori Mortimer, joka "dog-cartissaan" ajoi etäisestä Foulmiren maakartanosta tulevaa epätasaista tietä. Hän oli ollut hyvin huomaavainen, ja tuskin oli päivääkään mennyt, ilman että hän olisi itse käynyt tiedustamassa meidän vointiamme. Nyt tahtoi hän välttämättä minua ajamaan hänen seurassaan. Hän oli hyvin huolissaan pienen koiransa katoamisesta. Se oli luultavasti eksynyt nummelle. Minä lohdutin häntä niinkuin taisin, mutta muistin hevosta Grimpenin suolla ja aavistin, mikä kohtalo eläin-raukalle oli tullut.

   - A proposito, Mortimer - dissi mentre avanzavamo sobbalzando lungo la strada ineguale - non credo vi sia molta gente che abita da queste parti che lei non conosce.

   "Kuulkaahan, hyvä Mortimer", sanoin minä jylkyttäessämme eteenpäin epätasaisella tiellä, "te varmaan tunnette useimmat niistä, joita voi pitää naapureina?"

   - Che io sappia no.

   "Kyllä, minä tunnen melkein kaikki."

   - Saprebbe dunque dirmi il nome di una donna le cui iniziali corrispondano a L. L.?

   "Voitteko sanoa jonkun naisen, jonka nimen alkukirjaimet ovat L. L.?"

   Per qualche istante stette a pensare, poi rispose:

   Hän mietti asiaa muutaman minuutin.

   - No. Ci sono alcune zingare e delle lavoranti a giornata di cui non saprei dire niente, ma tra i fattori e la gente del contado non vi è nessuno che risponda a queste iniziali. Però, aspetti un momento! - soggiunse dopo una pausa. - C'è Laura Lyons, le sue iniziali sono proprio L. L., ma abita a Coombe Tracey.

   "En", sanoi hän. "Löytyy kyllä muutamia mustalaisia ja työmiehiä, joita en tunne, mutta maanviljelijäin ja säätyläisten joukossa ei ole ketään, johon ne sopisivat. Odottakaapa", lisäsi hän hetken kuluttua. "Laura Lyons! Siinähän ovat alkukirjaimet L. L., mutta hän asuu Coombe Traceyssa."

   - Chi è? - domandai.

   "Ja kuka hän on?" kysyin.

   - La figlia di Frankland.

   "Hän on Franklandin tytär."

   - Cosa? Del vecchio Frankland il matto?

   "Mitä? Onko hän tuon vanhan riitapukarin tytär?"

   - Precisamente. Ha sposato un artista di nome Lyons, che era venuto a dipingere sulla landa, un mascalzone che poi l'ha abbandonata. Da quanto però mi è stato detto, può darsi che la colpa non fosse stata tutta da una parte sola. Frankland si rifiutò di mantenere relazioni con lei, adducendo che si era sposata senza il suo consenso, e forse anche per qualche altro motivo. Così, tra il vecchio imbroglione e il giovane, la povera ragazza ne ha viste delle belle.

   "Juuri saman. Hän meni naimisiin erään Lyons nimisen taiteilijan kanssa, joka tuli aiheita etsimään nummelta. Tämä olikin oikea lurjus ja oli vaimolleen uskoton, mutta mahdollisesti ei syy ollut yksin hänen. Vaimon isä ei tahtonut olla missään tekemisissä tyttärensä kanssa, kun tämä oli mennyt naimisiin ilman hänen suostumustaan, ja ehkä hänellä oli muitakin syitä, joten naisraukan asema ei ollut juuri hauska ollessaan sellaisen miehen ja sellaisen isän välissä."

   - Come vive?

   "Millä hän nyt elää?"

   - Credo che il vecchio Frankland le passi una miseria, ma devono essere proprio quattro soldi, perché anche lui è in cattive acque. Ma, anche se se lo è meritato, non si può permettere che quella disgraziata figliuola vada a finir male senza possibilità di rialzarsi. La sua storia è stata risaputa, e parecchi si sono messi d'accordo per permetterle di guadagnarsi da vivere onestamente. Stapleton è stato il primo a dare il buon esempio, imitato subito da Sir Charles. Anch'io ho contribuito con pochi spiccioli. Si trattava di metterle su un ufficio di dattilografia.

   "Minä luulen ukko Franklandin antaneen hänelle pienen eläkkeen, mutta kun tämän omat raha-asiat ovat huonossa kunnossa, niin on se varmaankin aivan vähäpätöinen. Vaikka hän ei ollutkaan aivan nuhteeton, niin ei voitu antaa hänen joutua auttamattomasti hukkaan. Hänen kohtalonsa tuli tunnetuksi, ja useat henkilöt näillä tienoin koettivat saattaa häntä tilaisuuteen ansaita leipänsä kunniallisella tavalla. Niihin kuuluivat sekä Stapleton että sir Charles. Itsekin avustin vähäpätöisellä summalla. Kysymys oli konekirjotusliikkeestä."

   Voleva sapere lo scopo del mio interessamento, ma sono riuscito a soddisfare la sua curiosità senza dirgli troppo, poiché non vi è motivo che io debba mettere chicchessia a parte del nostro segreto. Domattina mi recherò a Coombe Tracey, e se riesco a scovare questa signora Laura Lyons di dubbia reputazione, avrò fatto un gran passo in avanti verso la soluzione di uno almeno dei tanti fatti che formano questa lunga catena di misteri. Certo si sta sviluppando in me la saggezza del serpente, poiché quando Mortimer insistette nelle sue domande sino a diventare importuno, gli domandai in tono indifferente a che tipo di cranio appartenesse quello di Frankland, e così non intesi parlare che di craniologia per il resto della nostra scarrozzata. Non per niente vivo da tanti anni con Sherlock Holmes!

   Hän tahtoi tietää, mitä näillä kyselyillä tarkoitin, mutta onnistuin livahtamaan asiasta ilmaisematta liikaa, sillä mielestäni ei minun pidä uskoa kenellekään salaisuuksiani. Huomenna varhain lähden Coombe Traceyyn, ja jos saan tavata tuota rouva Laura Lyonsia, jonka maine näyttää hieman epäiltävältä, niin on siten päästy tärkeä askel eteenpäin tätä salaperäistä asiaa koskevain seikkojen selvittämisessä. Alan todella tulla kavalaksi kuin käärme, sillä kun tohtori Mortimerin kysymykset kävivät kovin tunkeileviksi, sanoin minä, että olisi hauska tietää, mitä tyyppiä Franklandin pääkallo oli, ja sitten ei koko loppumatkallamme ollut kysymys muusta kuin frenologiasta.

   Devo ancora registrare un altro incidente di questa tempestosa e malinconica giornata. Si tratta della conversazione avvenuta tra Barrymore e me, e che mi dà in mano un'altra carta importante da giocare al momento opportuno.

   Yksi asia on minun vielä tältä myrskyiseltä ja ikävältä päivältä pantava muistiin, nimittäin se keskustelu, joka minulla juuri on ollut Barrymoren kanssa, ja jonka kautta sain vielä yhden kortin aikanaan esiin lyötäväksi.

   Mortimer era rimasto per la cena, e dopo il pasto lui e il baronetto si erano messi a giocare a carte. Il maggiordomo servì il caffè in biblioteca, e io colsi quest'occasione per rivolgergli alcune domande.

   Mortimer oli jäänyt päivälliselle ja sen jälkeen istui hän pelaamaan korttia sir Henryn kanssa. Hovimestari toi minulle kahvia kirjastoon ja minä käytin tilaisuutta tehdäkseni hänelle muutamia kysymyksiä.

   - Dunque - dissi - quel suo caro parente se n'è andato, o è ancora nella landa?

   "No", sanoin minä, "onko rakastettava lankonne jo lähtenyt täältä, vai vieläkö hän hiiviskelee tuolla nummella?"

   - Non lo so, signor dottore. Prego Dio che se ne sia andato, poiché non ha fatto che procurarci dei guai! Non ne ho piú saputo nulla da quando gli ho lasciato da mangiare l'ultima volta, tre giorni fa.

   "Sitä en tiedä, herra tohtori", vastasi hän. "Toivon hartaasti, että hän olisi poissa, sillä hän on tuottanut meille vain huolta ja ikävyyksiä. En ole kuullut hänestä mitään, senjälkeen kun kolme päivää sitten vein hänelle ruokaa."

   - Non lo ha piú visto da allora?

   "Näittekö hänet silloin?"

   - Nossignore; ma il cibo non c'era piú quando io mi sono recato là l'ultima volta.

   "En nähnyt, mutta ruoka oli kadonnut, kun seuraavan kerran menin sinne päin."

   - Allora certamente ci è andato!

   "Silloinhan hän oli siellä varmasti."

   - È probabile, a meno che non sia stato l'altro uomo a prenderlo.

   "Siltä näyttää, ellei tuo toinen ollut sitä vienyt."

   Rimasi con la tazza del caffè a mezz'aria, e fissai Barrymore a occhi sgranati.

   Kahvikuppi puolitiessä suulleni tuijotin minä Barrymoreen.

   - Ma allora lei sa che c'è un altro uomo!

   "Te tiedätte siis, että siellä on toinenkin?"

   - Sissignore; c'è un altro uomo sulla landa.

   "Kyllä, minä tiedän, että joku toinenkin kuleksii nummella."

   - Lei l’ha visto?

   "Oletteko nähnyt hänet?"

   - No, signore.

   "En ole."

   - E come fa a saperlo, allora?

   "Kuinka sitte saatatte hänestä tietää?"

   - Me lo ha detto Selden, signor dottore. Circa una settimana fa o anche piú. Anche lui si nasconde, ma non è un forzato, da quanto mi è parso di capire. La cosa non mi piace, dottor Watson... Le dico francamente che non mi piace affatto! - Disse queste parole con uno scoppio improvviso di apprensione sincera.

   "Selden puhui siitä kahdeksan päivää sitten. Tuo toinen välttelee myöskin ihmisiä, mutta mikäli tiedän, ei hän ole vanki. Minä en voi sitä sietää, minä en todellakaan voi sitä sietää, tohtori Watson, sen sanon suoraan." Hän puhui innokkaasti ja suurella vakavuudella.

   - Ora mi ascolti bene, Barrymore! Io in tutta questa storia non ho nessun interesse: m'importa soltanto in rapporto al suo padrone. Io sono venuto qui al semplice fine di aiutarlo. Mi dica francamente che cos'è che non le piace.

   "Kuulkaa nyt, Barrymore", sanoin minä. "Minä en tarkoita muuta kuin isäntänne etua ja tulin tänne yksinomaan siinä aikomuksessa, että voisin häntä auttaa. Sanokaa minulle suoraan, mitä ette voi sietää?"

   Barrymore esitò per un attimo, quasi rimpiangesse il suo impulso di poc'anzi, o come se trovasse difficile esprimere i propri sentimenti.

   Barrymore epäröi, ikäänkuin olisi katunut sanojaan, tai olisi hänen vaikea saada tunteensa ilmaistuksi.

   - È tutto questo trambusto, signor dottore! - esclamò infine agitando una mano verso la finestra sferzata dalla pioggia che dava sulla landa. - Qui si sta consumando qualche schifezza, qualche mascalzonata, sarei pronto a giurarlo! Darei non so cosa per vedere Sir Henry sano e salvo a Londra!

   "Koko sitä juttua, joka täällä tapahtuu", huudahti hän viimein ja viittasi kädellään nummelle päin olevaan ikkunaan, jota sade huuhtoi. "Täällä on petollinen peli kysymyksessä, ja mustia konnantöitä tekeillä, sen voin vannoa. Suuresti minua ilahduttaisi, jos sir Henry palaisi Lontooseen takasin."

   - Ma che cos'è che le da tanta angoscia?

   "Mutta mikä teidät sitten tekee levottomaksi?"

   - Pensi alla morte di Sir Charles! É stata una ben triste faccenda, nonostante quello che ne ha detto il magistrato inquirente. Pensi ai rumori che si odono sulla landa di notte! Non c'è uomo al mondo che sarebbe disposto ad attraversarla dopo il calar del sole, nemmeno se lo pagassero a peso d'oro! Pensi a quello sconosciuto che si nasconde laggiú, a spiare e ad aspettare! Che cosa aspetta? Che cosa ha in animo? Certo nulla di buono per chi porta il nome di Baskerville, e io sarei felice di andarmene il giorno stesso in cui arriveranno a prender cura del Maniero i nuovi dornestici di Sir Henry.

   "Ensiksikin sir Charlesin kuolema. Mitä virallinen tutkimusmies siitä sanoikin, niin oli se jokseenkin kamala juttu. Ja sitten nuo vehkeet nummella, heti kun on tullut pimeä iltasin. Ei kukaan enää maksunkaan edestä uskaltaisi lähteä sinne auringon laskun jälkeen. Sitten vielä tuo muukalainen, joka piilottelee nummella ja vartioi ja odottaa. Mitä hän odottaa? Mitä se merkitsee? Ainakaan se ei merkitse hyvää Baskervillen nimisille ja iloseksi tulen, kun pääsen koko asiasta ja sir Henryn uudet palvelijat ovat valmiit muuttamaan Baskerville Halliin."

   - Ma, tornando a questo sconosciuto - insistetti io - sa dirmene nulla? Che cosa le ha detto Selden? Ha scoperto dove si nasconde o che cosa fa?

   "Mutta ettekö voi kertoa minulle jotain tuosta muukalaisesta?" kysyin minä. "Mitä sanoi Selden? Oliko hän saanut selville tämän olinpaikan tai puuhat?"

   - Lo ha veduto un paio di volte, ma mio cognato è un uomo che non si sbottona. A tutta prima ha pensato che fosse della polizia, ma ben presto si è accorto che aveva faccende sue personali cui badare. Gli è parso che fosse un signore, ma non èriuscito a capire che cosa facesse.

   "Hän oli nähnyt hänet pari kertaa, mutta mies on viekas eikä ilmaise mitään. Ensin luuli hän häntä poliisiksi, mutta sai pian selville, että hänellä oli omat puuhansa. Herrasmieheksi Selden häntä luuli, mutta ei voinut käsittää hänen aikeitaan."'

   - E dove ha detto che viveva?

   "Ja missä hän asui?"

   - Tra le vecchie case sul ciglio della collina... in quelle capanne di pietra dove abitavano una volta i popoli antichi.

   "Vuorenrinteen luolissa -- tiedättehän nuo kivimajat, joissa entiskansa on asustanut."

   - Ma come fa a procurarsi da mangiare?

   "Ja mistä hän sai ruokansa?"

   - Selden ha scoperto che c'è un ragazzo che lavora per lui e gli porta tutto ciò di cui ha bisogno. Credo si rechi per provviste a Coombe Tracey.

   "Selden oli huomannut, että hänellä oli palveluksessaan eräs poika, joka toi hänelle kaikki, mitä hän tarvitsi. Luultavasti ostaa poika sen hänelle Coombe Traceysta."

   - Benissimo, Barrymore. Parleremo piú a lungo di ciò in una prossima occasione. Non appena il maggiordomo se ne fu andato, mi diressi alla finestra buia, e guardai attraverso il vetro appannato le nubi in corsa e l'inquieto filare degli alberi squassati dal vento. La notte era già terribile in questa comoda casa; ma che cosa deve essere in una capanna di pietra abbandonata sulla landa? Quale sete d'odio può spingere un uomo ad appiattarsi in un luogo simile, in tale inferno? E quale scopo segreto e terribile lo sprona a una così dura attesa? Laggiú, in quella capanna sulla landa, mi sembra si nasconda il fulcro del problema che da tanto tempo mi assilla. E, lo giuro, non passerà altro giorno senza che io abbia tentato tutto ciò che è in mio potere per giungere a svelare questo mistero.

   "Hyvä on, Barrymore. Ehkä vielä joskus puhumme asiasta." Sittenkun hovimestari oli mennyt, astuin minä ikkunan luo ja katselin kiitäviä pilviä ja myrskyssä kiemurtelevia puita. Ilta oli kyllin kaamea sisälläkin -- minkälainen se sitten olisikaan jossakin nummen kivimajassa? Mikä raju vihan intohimo saattaneekaan ihmisen oleskelemaan sellaisessa paikassa sellaisella ilmalla? Ja mikä syvällinen, musta tarkoitusperä voikaan vaatia häneltä sitä? Tuossa nummen luolassa on siis sen arvoituksen ydin, joka on minut saattanut niin ymmälle. Minä vannon ettei saa kulua enää päivääkään, ilman että olen tehnyt, mitä ihmisvoimin saattaa, päästäkseni tämän salaisuuden perille.