Il mastino dei Baskerville

   Maniero di Baskerville, 15 ottobre

   Baskerville Hall, lokakuun 15:nä päivänä.

   Mio caro Holmes, se sono stato costretto a lasciarla senza notizie durante i primi giorni della mia missione, dovrà ora riconoscere che sto riguadagnando il terreno perso, e che gli avvenimenti si vanno rapidamente accumulando su di noi. Nella mia ultima relazione ho concluso con il particolare di Barrymore alla finestra, e ora ho già qui pronto un resoconto che credo la sorprenderà molto. Le cose hanno preso una piega che io non avrei saputo prevedere. In un certo senso, tutto si è molto schiarito nelle ultime quarantotto ore, mentre in un certo altro senso si sono invece andate complicando sempre più. Ma le racconterò ogni cosa per filo e per segno, e lei giudicherà da sé.

   Hyvä Holmes! Jos minulla ei ollutkaan niin erittäin paljoa kerrottavaa sinulle täällä oloni ensi viikkoina, niin tuskin voit väittää, etten nyt korvaa sinulle menetettyä aikaa ja etteivät tapaukset seuraa toisiaan nopeasti. Viime tiedon-annossani kerroin sinulle Barrymoresta ikkunan luona, ja nyt on minulla paljon sellaista kerrottavaa, joka sinua tulee suuresti kummastuttamaan. Asiat ovat saaneet aivan odottamattoman käänteen. Tavallaan ovat ne viimeisinä kahdeksanaviidettä tuntina paljon entisestään selvinneet, tavallaan taasen tulleet monimutkaisemmiksi. Mutta minä kerron kaikki, niin saat itse päättää.

   Il mattino successivo alla mia avventura, prima dell'ora di colazione, mi avviai lungo il corridaio e ispezionai la stanza in cui Barrymore si era sofferm ato la no tte prima. La finestra occidentale, attraverso la quale lo avevo visto guardare con tanta attenzione, ha, come ho potuto constatare, una caratteristica che la distingue dalle altre finestre della casa: essa domina cioè tutto il panorama a ridosso della landa. Vi è un'apertura tra due alberi che consente da questo punto di guardare dritto davanti a sé, mentre dalle altre finestre non si può avere altro che una visione incerta e lontana. Ne consegue perciò che Barrymore doveva essere stato in quella stanza in cerca di qualcosa o di qualcuno che si trovava in quel momento sulla landa, poiché soltanto quella finestra poteva servire al suo scopo. La notte era molto buia, cosicché non so come egli potesse sperare di vedere qualcosa. Mi era passato per la testa che egli potesse aver per le mani qualche faccenda di cuore: ciò avrebbe spiegato i suoi movimenti clandestini e anche l'inquietudine di sua moglie. Barrymore è un uomo di una bellezza che colpisce, ampiamente dotato di tutte le qualità che possono turbare il cuore di una ragazza campagnola; perciò questa mia ipotesi poteva anche avere qualche fondamento. Quando lo avevo inteso aprire l'uscio, dopo che me n'ero tornato nella mia stanza, poteva benissimo darsi che egli se ne fosse uscito per un appuntamento segreto. Così ragionavo tra me il mattino seguente, e le riferisco l'indirizzo dei miei sospetti, anche se poi i risultati mi hanno dimostrato che erano sbagliati.

   Ennen aamiaista, seikkailuani seuraavana päivänä, menin minä tutkimaan sitä huonetta, jossa Barrymore oli käynyt edellisenä yönä. Vasemmalla ikkunalla, jonka edessä hän oli seisonut niin innokkaasti tähystämässä, huomasin nyt olevan erään ominaisuuden, joka erottaa sen kaikista muista talon ikkunoista -- siitä voi nimittäin parhaiten nähdä nummelle. Tästä paikasta saattaa kahden puun välissä olevan aukon kautta nähdä nummen suoraan allansa, kun se sitävastoin muihin ikkunoihin vain etäisyydessä häämöttää. Tästä seuraa, että Barrymore varmaankin oli mennyt tänne nähdäkseen jonkun tai jotakin nummella. Yö oli hyvin pimeä, niin että hän tuskin oli saattanut todella toivoa ketään näkevänsä. Oli tosiaankin johtunut mieleeni, että tässä oli voinut olla kysymys jostakin rakkausseikkailusta. Siinä tapauksessa olisi voinut ymmärtää, miksi hänen liikkeensä olivat niin salaperäisiä ja miksi hänen vaimonsa oli näyttänyt niin levottomalta. Hän on jokseenkin komea mies ja hyvin sopiva valtaamaan jonkun maalaistytön sydämen, niin ettei tämä arvelu minusta tuntunut aivan mahdottomalta. Oven avaaminen, jonka kuulin palatessani huoneeseeni, oli voinut merkitä sitä, että hän lähti salaiseen yhtymykseen. Niin tuumailin itsekseni aamulla ja kerron nyt sinulle mihin suuntaan epäluuloni kävivät, vaikka tulos osottikin kuinka huonosti perusteltuja ne olivat.

   Ma qualunque potesse essere la spiegazione vera dei movimenti di Barrymore, sentivo che non potevo tenere la responsabilità della mia scoperta tutta per me fino a quando non fossi stato in grado di spiegarli. Perciò ebbi un colloquio col baronetto nel suo studio, dopo colazione, e gli riferii ciò che avevo visto. Si dimostrò meno sorpreso di quanto mi aspettassi.

   Kuinka Barrymoren liikkeet olivatkaan selitettävissä, pidin kumminkin liian edesvastuullisena salata niitä, kunnes olisin saanut selvyyttä. Aamiaisen jälkeen menin siis sir Henryn työhuoneeseen ja kerroin hänelle mitä olin nähnyt. Hän ei hämmästynyt niinkuin olin luullut.

   - Sapevo che Barrymore ha l'abitudine di passeggiare di notte e anzi avevo l'intenzione di parlargli in proposito - mi disse. - Ho inteso piú di una volta i suoi passi nel corridoio, che andavano e venivano, pressappoco nell'ora da lei citata.

   "Minä tiesin Barrymoren olevan liikkeellä öisin ja aioin juuri puhua hänelle siitä", sanoi hän. "Pari tai kolme kertaa olen kuullut hänen askeleittensa käytävässä menevän ja tulevan, suunnilleen teidän mainitsemaanne aikaan."

   - Può darsi che si rechi ogni sera a quella particolare finestra - suggerii.

   "Ei ole mahdotonta, että hän joka yö menee tähystämään tuon ikkunan luo", huomautin minä.

   - Può darsi. In tal caso dovremmo seguirlo e scoprire quali sono le sue intenzioni. Mi domando che cosa farebbe il suo amico Holmes se fosse qui!

   "Se voi kyllä olla mahdollista. Siinä tapauksessa voimme seurata häntä ja ottaa selvää hänen puuhistaan. Mitä mahtaisi ystävänne Holmes tehdä, jos hän olisi täällä?"

   - Credo seguirebbe alla lettera quanto i suoi suggerimenti - risposi. - Pedinerebbe Barrymore e lo sorprenderebbe.

   "Luulen että hän tekisi juuri niinkuin ehdotatte", sanoin minä. "Hän menisi Barrymoren perässä ja ottaisi selville mitä hän tekee."

   - E quello che noi allora faremo insieme.

   "Sitten voimme yhdessä tehdä sen."

   - Ma egli se ne accorgerà senz'altro.

   "Mutta hän kuulisi varmaan meidän askeleemme."

   - È un po' sordo, e comunque noi dobbiamo correre questo rischio. Questa sera aspetteremo nella mia camera fino a quando lo sentiremo passare. - Sir Henry si fregò le mani soddisfatto, ed era evidente che gradiva quest'avventura come un diversivo all'esistenza alquanto monotona che si vedeva costretto a condurre sulla landa.

   "Hän on hieman huonokuuloinen, ja joka tapauksessa täytyy meidän alistua siihen mahdollisuuteen. Tänä yönä odotamme minun huoneessani kunnes hän on mennyt ohitse." Sir Henry hieroi tyytyväisenä käsiään ja oli aivan selvää, ettei pieni seikkailu ollut hänelle vastenmielinen vähäisenä vaihteluna hieman yksitoikkoisessa elämässämme nummella.

   Il baronetto si è messo in comunicazione con l'architetto che aveva preparato i progetti per Sir Charles, nonché con un imprenditore di Londra, perciò penso che fra poco qui si avranno grandi novità. Da Plymouth sono giunti decoratori e arredatori, e mi sembra che il nostro amico abbia idee grandiose e non intenda risparmiare fatiche né spese pur di ripristinare lo splendore della sua famiglia. Quando la sua casa sarà rinnovata e riarredata, gli mancherà solo una moglie per renderla completa. Rimanga tra noi: vi sono segni abbastanza evidenti che ciò non mancherà di avverarsi purché la dama lo voglia, poiché mi è capitato raramente di vedere un uomo piú infatuato di una donna di quanto egli lo è della nostra bella vicina, la graziosissima signorina Stapleton. E tuttavia il procedere dell'amore vero e proprio non si svolge così liscio come sarebbe stato facile prevedere, date le circostanze. Oggi per esempioil suo andamento è stato interrotto da una imprevisto, che ha causato al nostro amico notevoli perplessità e disappunto.

   Sir Henry on ryhtynyt neuvotteluihin sen arkkitehdin kanssa, joka oli valmistanut piirustukset sir Charlesille, ja keskustellut erään Lontoolaisen urakoitsijan kanssa, joten suuri rakennustyö luultavasti pian alkaa. Täällä on ollut koristemaalareita Plymouthista, ja selvästi näkyy, kuinka suurenmoisia tuumia ystävällämme on, ja ettei hän aio säästää vaivaa eikä rahaa, kun on kysymys suvun suuruuden elvyttämisestä. Kun talo on korjattu ja uudelleen kalustettu, ei puutu muuta kuin emäntä, jotta kaikki olisi täydellistä. Meidän kesken sanoen osoittavat jokseenkin selvät merkit, että se puute pian poistuisi, ellei tuolla nuorella naisella itsellään ole jotain sitä vastaan, sillä harvoin olen nähnyt kenenkään miehen olevan niin naiseen ihastuneen kuin hän kauniiseen naapuriimme, neiti Stapletoniin. Siitä huolimatta ei asia näy käyvän niin helposti kuin olisi syytä odottaa. Tänäkin päivänä esimerkiksi kohtasi ystäväämme este, joka teki hänet sekä surulliseksi että levottomaksi.

   Dopo la conversazione intorno a Barrymore, di cui già le ho detto, Sir Henry si mise il cappello e si preparò a uscire. Io naturalmente feci altrettanto.

   Äsken kertomani Barrymorea koskevan keskustelun jälkeen pani sir Henry hatun päähänsä ja valmistautui lähtemään ulos. Luonnollisesti seurasin hänen esimerkkiään.

   - Come! Esce anche lei, Watson? - mi domandò fissandomi con in modo penetrante.

   "Vai niin, tuletteko mukaan, Watson?" sanoi hän omituisesti katsahtaen minuun.

   - Dipende: se lei si reca sulla landa o altrove - risposi io.

   "Se riippuu siitä, aiotteko nummelle päin", sanoin minä.

   - Vado appunto sulla landa.

   "Niin aion."

   - Bene: lei sa quali sono le mie istruzioni. Mi spiace intromettermi, ma sa quanto Holmes abbia insistito perché io non la lasci mai, e perché soprattutto non le permetta di andare nella landa da solo.

   "Siinä tapauksessa tiedätte minun saamani ohjeet. En tahdo näyttää tunkeilevalta, mutta te kuulitte kuinka vakavasti Holmes kielsi minua teistä eroamasta ja varsinkin antamasta teidän yksin mennä nummelle."

   Sir Henry mi mise una mano sulla spalla sorridendo cordialmente

   Sir Henry laski hymyillen kätensä olalleni.

   - Amico mio - disse. - Holmes, nonostante tutta la sua saggezza, non ha previsto alcune cose che sono accadute qui da quando sono arrivato. Mi capisce, vero? Sono certo che lei è l'ultimo uomo al mondo cui farebbe piacere di passare per un guastafeste. Bisogna assolutamente che io esca da solo.

   "Rakas ystävä", sanoi hän, "Holmes ei voinut edellyttää eräitä seikkoja, jotka ovat tapahtuneet minulle tänne tultuani. Te ymmärrätte, mitä tarkoitan. Minä uskon varmaan, että kaikista vähimmin tahtoisitte olla minulle vaivaksi. Minun täytyy nyt mennä yksin."

   Questo fatto mi mise in una situazione estremamente imbarazzante. Non sapevo piú che pesci prendere, ma prima che io mi fossi deciso, Sir Henry aveva afferrato il suo bastone e se n'era andato.

   Olin todellakin hämilläni enkä tiennyt mitä sanoisin tai tekisin, ja ennenkuin olin ehtinyt päättää, oli hän ottanut keppinsä ja mennyt.

   Non appena però fui in grado di riflettere meglio, la mia coscienza incominciò a rimproverarmi duramente per avergli consentito di allontanarsi dalla mia vista con un qualsiasi pretesto. Immaginai quali potevano essere i miei sentimenti se avessi dovuto tornare da lei e confessarle che una disgrazia era accaduta per non essermi strettamente attenuto alle sue istruzioni. Le assicuro che a questo solo pensiero mi sentii il viso in fiamme. Non era ancora trascorso troppo tempo perché non potessi raggiungerlo: perciò mi avviai in fretta in direzione di Merripit House.

   Mutta kun olin asiaa tuuminut, alkoi omatuntoni ankarasti soimata minua siitä, että millään syyllä olin laskenut hänet näkyvistäni. Minä kuvittelin miltä tuntuisi, jos minun täytyisi palata sinun luoksesi kertomaan, että joku onnettomuus oli tapahtunut sen vuoksi, että olin poikennut sinun määräyksistäsi. Arvelin mahdolliseksi vielä saavuttaa hänet, ja niin lähdin heti kulkemaan sille suunnalle, jossa Merripit House sijaitsee.

   Mi affrettai lungo la strada con tutta la velocità consentitami dalle gambe, senza tuttavia vedere neppur l'ombra di Sir Henry, sino a che giunsi al punto in cui il sentiero che dà sulla landa si divide. Temendo allora di avere forse scelto la direzione sbagliata, salii su una collina da cui potevo dominare il panorama... la collina che è stata tagliata e trasformata in cava di pietre. Da là lo vidi immediatamente. Percorreva il sentiero della landa, a circa un quarto di miglio di distanza, e al suo fianco camminava una donna che doveva essere la signorina Stapleton. Evidentemente si erano messi d’accordo e certo si erano dati appuntamento. Passeggiavano piano, assorti in una profonda conversazione, e vidi che la signorina faceva con le mani brevi movimenti rapidi, come a sottolineare con grande energia quello che diceva, mentre Sir Henry ascoltava intento, e scuoteva ogni tanto il capo in segno di vivo dissenso. Rimasi a osservarli, appostato tra le rocce, senza saper decidere quel che dovessi fare. Seguirli e intromettermi nella loro conversazione, visibilmente intima, mi sembrava inopportuno; e tuttavia il mio preciso dovere era di non abbandonare Sir Henry neppure per un attimo. D'altronde, era per me compito odioso spiare le mosse di un amico. Eppure capivo che la soluzione migliore era che io rimanessi a sorvegliarlo dalla cima della collina, alleggerendo in seguito la mia coscienza con una confessione completa di quel che avevo fatto. É vero che se un pericolo improvviso lo avesse minacciato io mi sarei trovato troppo lontano per essegli d'aiuto, eppure sono certo, lei ne converrà con me, che la mia situazione era molto delicata, e che veramente non mi restava niente di meglio da fare.

   Kiiruhdin eteenpäin kaikin voimin näkemättä vilahdustakaan sir Henrystä, ennenkuin tulin sille paikalle, missä nummelle vievä polku eroaa maantiestä. Peläten sittenkin kulkeneeni harhaan, nousin eräälle kummulle, josta saatoin nähdä läheisen seudun yli -- samalle kummulle, jonka toisessa kyljessä kivilouhimo on. Silloin hänet heti huomasin. Hän näkyi polulla, noin neljännes penikulman päässä minusta, ja hänen rinnallaan näin naisen, joka ei voinut olla kukaan muu kuin neiti Stapleton. Aivan selvään näkyi, että heidän välillään oli jo tapahtunut selitys, ja että he olivat sopineet kohtaavansa täällä. He kulkivat hitaasti eteenpäin keskusteluunsa syventyneinä ja minä huomasin tytön tekevän pieniä vilkkaita liikkeitä käsillään, ikäänkuin antaakseen enemmän painoa sanoilleen, samalla kun sir Henry kuunteli hyvin tarkkaavaisesti ja pari kertaa pudisti päätään, ikäänkuin olisi hän kokonaan toista mieltä. Minä seisoin paikallani kivien välissä tietämättä oikein, mitä tekisin. Mennä heidän jälkeensä ja keskeyttää heidän tuttavallinen keskustelunsa oli vasten tavallisia ihmistapoja, ja kumminkin oli selvä velvollisuuteni olla laskematta häntä hetkeksikään näkyvistä. Ei juuri ollut hauska vakoilla ystäväänsä, mutta eihän minulle todellakaan ollut mahdollista tehdä muuta, kuin tarkata häntä kummulta ja rauhoittaa omaatuntoani sillä, että myöhemmin tunnustaisin hänelle tekoni. Tosin kyllä olin liian kaukana voidakseni auttaa, jos joku vaara äkkiä olisi häntä uhannut, mutta lienet kumminkin yhtä mieltä minun kanssani siitä, että asemani oli jokseenkin tukala ja että en voinut muuta?

   Il nostro amico Sir Heury e la signorina si erano fermati sul sentiero, piú che mai intenti a conversare, quando mi avvidi a un tratto di non essere il solo testimone di quel loro colloquio. Qualcosa di verde che si muoveva nell'aria colpì il mio sguardo, e mi bastò un'occhiata piú attenta per capire che quel puntino verde era trasportato su un bastone da un uomo che si muoveva tra il terreno scosceso. Era Stapleton col suo acchiappafarfalle. Si trovava assai piú vicino di me ai due, e sembrava muoversi verso di loro. In quel momento Sir Henry trasse improvvisamente a sé la signorina Stapleton. L'aveva già cinta col braccio, ma mi sembrò che ella cercasse di scostarsi da lui distogliendo il viso. Egli chinò il capo verso di lei, ma ella alzò una mano come in gesto di protesta. Un attimo dopo li vidi separarsi bruscamente e volgersi di scatto. La causa di quel loro movimento era Stapleton. Costui correva verso di loro come un pazzo, mentre la sua ridicola rete gli penzolava sulla schiena. Per l'emozione gesticolava e quasi danzava di fronte ai due innamorati. Non mi era possibile immaginare che cosa significasse tutta quella scena, ma ebbi l'impressione che Stapleton insultasse Sir Henry, il quale tentava di scusarsi con spiegazioni sempre piú infuriate quanto piú l'altro si rifiutava di accettarle. La signorina si era messa in disparte, in altezzoso silenzio. Stapleton infine girò sui tacchi e fece alla sorella un gesto perentorio: questa, dopo aver lanciato a Sir Henry un'occhiata irresoluta, si allontanò al fianco del fratello. I gesti collerici del naturalista indicavano che anche la signorina era inclusa nella sua disapprovazione. Il baronetto stette a guardarli per un minuto, quindi ritornò lentamente lungo il cammino che aveva percorso, a testa bassa, ritratto della difatta.

   Ystävämme sir Henry ja tuo nuori nainen olivat pysähtyneet polulle ja seisoivat keskusteluunsa syventyneinä, kun äkkiä keksin, etten ollutkaan heidän kohtauksensa ainoa näkijä. Minä huomasin jotain viheriää liehuvan ilmassa ja seuraavassa hetkessä näin, että tätä liehuvaa esinettä kantoi kepin päässä muuan mies, joka kulki eteenpäin epätasaisella maalla. Se oli Stapleton hyönteishaavineen. Hän oli rakastavaisia paljoa lähempänä kuin minä ja näytti kulkevan heihin päin. Samassa veti sir Henry nuoren naisen luokseen. Hän oli pannut kätensä tytön vyötäisille, ja tämä käänsi pois kasvonsa ja näytti pyrkivän irralleen. Sir Henry vei päätään lähelle hänen kasvojaan ja hän nosti torjuen kätensä. Seuraavassa silmänräpäyksessä tempautuivat he erilleen toisistaan ja kääntyivät äkkiä ympäri. Stapleton sai tämän aikaan. Hän tuli kovaa vauhtia juosten heitä kohden. Hän teki liikkeitä käsillään ja melkein hyppeli kiihtymyksestä, kun oli ehtinyt heidän luokseen. En luonnollisesti voinut tietää, mitä tämä merkitsi, mutta minusta näytti siltä, että Stapleton kiivaasti moitti sir Henryä, joka puolestaan koetti selittää asiaa ja tulistui yhä enemmän, kun tuo toinen ei tahtonut häntä kuunnella. Tyttö seisoi ylväänä ja äänettömänä vieressä. Lopuksi käännähti Stapleton ympäri ja viittasi käskevästi sisarelleen, joka katsahdettuaan epäröivästi sir Henryyn poistui veljensä seurassa. Luonnontutkijan suuttuneet eleet osottivat, että hän oli tyytymätön myöskin sisareensa. Sir Henry seisoi hetken heidän jälkeensä katsellen ja lähti sitten pää kumarassa ja huomattavasti masentuneena palaamaan samaa tietä kuin oli tullut.

   Non riuscivo a capire che cosa significasse tutto questo, ma provavo un profondo rimorso per essere stato testimone di una scena così intima, a insaputa del mio amico. Mi affrettai quindi a scendere dall'altura e incontrai il baronetto alla fine della discesa. Era rosso in viso di collera, le sopracciglia aggrottate: in una parola aveva l'aspetto di chi si trova ai limiti della pazienza.

   En voinut tietää mitä tämä merkitsi, mutta häpesin sitä, että ystäväni tietämättä olin ollut näkemässä niin tuttavallista kohtausta. Juoksin senvuoksi alas kummulta ja tapasin hänet sen juurella. Hänen kasvonsa olivat punaiset ja otsa rypyssä, ikäänkuin olisi hän hyvin epätietoinen.

   - Salve, Watson! Da dove sbuca? - mi disse. - Non vorrà mica farmi credere che mi ha seguito, nonostante il mio preciso avvertimento!

   "Kas, Watson! Mistä te tulette?" sanoi hän. "Eihän liene mahdollista, että sittenkin olette juossut jälkeeni?"

   Gli spiegai ogni cosa: come non mi ero sentito il coraggio di restarmene a casa, come lo avevo seguito, come in fine avessi assistito a quanto era successo. Per un attimo i suoi occhi mi fissarono furibondi, poi la sua collera fu disarmata dalla mia franchezza, infine egli proruppe in una risata non priva di una punta di malinconia.

   Minä selitin koko asian, sanoin, että minun oli ollut mahdoton pysyä sisällä, että olin seurannut häntä ja nähnyt koko tapauksen. Hänen silmänsä leimusivat ensin suuttumuksesta, mutta suoruuteni häntä lepytti, ja hän puhkesi nauruun, joka ei suinkaan ollut iloinen.

   - Avevo immaginato questa prateria un posto abbastanza tranquillo e isolato perché un uomo ci potesse stare in pace a pensare ai fatti suoi - disse - ma, tuoni e fulmini, a quanto pare tutto il paese è uscito a vedermi fare la parte dell'innamorato... bell'amore, porca miseria! Lei dove si era prenotato la poltrona?

   "Luulisi tosin, että keskellä tällaista erämaata pitäisi saada olla rauhassa", sanoi hän, "mutta, hitto vieköön, luulenpa koko seudun lähteneen liikkeelle katselemaan minun kosimistani -- joka muuten ei kyllä ollut mitään hauskaa nähtävää. Minne te olitte ostanut piletin?"

   - Mi ero messo su quella collina.

   "Minä seisoin tuolla kummulla."

   - Ah! Nelle ultime file, dunque! Il fratellino invece era nelle prime. L'ha visto mentre ci veniva contro?

   "Taustassa siis. Hänen veljensä taasen oli etupermannolla. Näittekö, kuinka hän syöksyi meitä vastaan?"

   - Sì.

   "Näin kyllä."

   - Le è mai passato per la mente che deve essere un po' matto... quel suo fratello?

   "Oletteko koskaan tullut ajatelleeksi, että hän on hullu -- tytön veli nimittäin?"

   - Veramente non me n'ero mai accorto.

   "Sitä en juuri saata sanoa."

   - Nemmeno io! Fino ad oggi lo avevo giudicato sempre abbastanza sano di mente, ma le dò la mia parola d'onore che o lui o io dobbiamo essere soggetti da camicia di forza! Ma io, che cosa ho di speciale, perdiana? Lei ormai vive con me da alcune settimane, Watson! Mi dica la verità! Trova che io abbia qualcosa che m'impedisca di essere un buon marito per la donna che amo?

   "Sen kyllä uskon. Itse olen aina pitänyt häntä viisaana, mutta nyt sanon teille, että jompikumpi meistä olisi puettava pakkopaitaan. Mikä minua vaivaa? Te, Watson, olette muutamia viikkoja elänyt yhdessä minun kanssani, ja minä pyydän nyt teitä rehellisesti ilmaisemaan ajatuksenne. Oletteko koskaan saanut aihetta luulla, ettei minusta tulisi hyvä mies vaimolle, jota rakastan?"

   - Direi di no.

   "En suinkaan."

   - Non può certo aver nulla a ridire sulla mia situazione finanziaria, perciò non può che avercela con la mia persona. Che cos'ha dunque contro di me? Che io sappia, non ho mai torto un capello a nessuno: eppure mi ha detto che non mi permette nemmeno di toccarle la punta delle dita.

   "Minun asemaanihan ei kukaan voi moittia, ja siksi täytyy hänellä olla jotain minua itseäni vastaan. Mitä se mahtaa olla? Tietääkseni en koskaan ole tehnyt pahaa pienimmällekään itikalle, ja kumminkaan ei hän tahtoisi suvaita minun koskettavan tytön sormenpäitäkään."

   - Ha detto così?

   "Niinkö hän sanoi?"

   - Eccome, e altro ancora. Le assicuro, Watson, che la conosco solo da poche settimane, ma ho avuto sin dal primo momento la certezza che quella donna era fatta per me, e anche lei... anche lei era felice quando stava con me: sarei pronto a giurarlo. In certi momenti gli occhi di una donna si riempiono di una luce assai piú eloquente di un fiume di parole. Ma lui non ci ha mai permesso di restare soli, e solo oggi per la prima volta avevo intravisto la speranza di poter scambiare con lei qualche parola in intimità. Sembrava contenta di vedermi, ma poi mi ha detto che non era per amore che era venuta a parlarmi, e certo non mi avrebbe permesso di rivelarle il mio animo se fosse riuscita a interrompermi. Continuava a ripetermi che questo era un luogo pericoloso, e che sarebbe stata tranquilla soltanto quando me ne fossi andato. Io le ho risposto che dal momento in cui l'avevo veduta non avevo alcuna fretta di partire, e che se veramente desiderava che io me ne andassi, l'unico modo per farmi partire era che lei mi accompagnasse. Con ciò le ho offerto in poche parole di sposarla, ma prima che ella fosse in grado di rispondermi, ecco precipitarsi in mezzo a noi il fratello con una faccia da pazzo. Era letteralmente bianco di collera, e quei suoi occhi smorti fiammeggiavano di rabbia. Che cosa c'entravo io con sua sorella? Come osavo farla oggetto delle mie disgustose attenzioni? Credevo forse che, perché nobile, mi fosse permesso fare quel che mi pareva e piaceva? Se non fosse stato il fratello di lei, gli avrei risposto come si meritava. Purtroppo ho dovuto limitarmi a dirgli che i miei sentimenti nei confronti di sua sorella erano tali da non aver niente di cui vergognarsi, e che mi auguravo che lei mi avrebbe fatto l’onore di diventare mia moglie. Ma queste mie proposte non lo hanno per nulla calmato, anzi, alla fine anch'io ho perso la pazienza e gli ho risposto peggio di quanto non volessi, in considerazione anche del fatto che la signorina era presente. La scena dunque è finita come lei ha visto: lui se n'è andato con lei, e io sono qui perplesso e imbarazzato come un cretino. Mi spieghi un po' che cosa significa questa storia, Watson, e io le sarò ancora piú debitore di quanto già non sia nei suoi confronti.

   "Niin, ja vielä enemmänkin. Vaikka olen vasta muutaman viikon tyttöä tuntenut, niin voin sanoa teille, tohtori Watson, että on jotain, joka heti ilmoitti minulle hänen olevan kuin minua varten luodun, ja hänkin -- niin, kyllä hän oli onnellinen minun läheisyydessäni ollessaan, sen voin vannoa. Joskus näkyy naisen silmissä eräs valoisa ilme, joka kertoo enemmän kuin sanat. Mutta veli ei ole koskaan antanut meidän tavata toisiamme kahdenkesken, ja vasta tänään luulin saaneeni tilaisuuden puhutella häntä yksin. Kernaasti hän suostui sopimaan kohtaamisesta, mutta tultuaan paikalle ei hän tahtonut puhua rakkaudesta, eikä olisi minunkaan sallinut sitä tehdä, jos olisi saanut määrätä. Hän palasi alituisesti siihen, että täällä oli vaarallista asua, ja sanoi tuntevansa itsensä onnelliseksi vasta sitten, kun minä olin matkustanut pois täältä. Minä vastasin, että hänet nähtyäni en suinkaan halunnut kiiruhtaa pois näiltä seuduilta, ja että jos hän todella toivoi minun lähtevän, niin saattoi se toivo täyttyä vasta sitten, kun hän itse voi minua seurata. Ja sillähän kosinta oli jo tapahtunut, mutta ennenkuin hän ehti vastata syöksyi tuo epäkohtelias veli esiin raivoten kuin hullu. Hän oli kalpeana kiukusta ja hänen vaaleat silmänsä leimusivat vihasta. Mitenkä minä käyttäydyin nuorta naista kohtaan? Kuinka uskalsin osottaa hänelle huomaavaisuutta, kun se oli hänelle vastenmielistä? Luulinko voivani tehdä mitä tahansa sen vuoksi, että olin ylhäistä sukua? -- Ellei hän olisi ollut tytön veli, ei hän todellakaan olisi jäänyt ilman ansaittua vastausta. Nyt sanoin hänelle, ettei minun tarvinnut hävetä tunteitani tyttöä kohtaan, ja että toivoin hänen kerran tuottavan minulle kunniaa rupeamalla vaimokseni. Tämä ei näyttänyt asiaa parantavan, ja silloin minäkin suutuin ja vastasin hänelle kiivaammin kuin olisi pitänyt, koska tyttö seisoi vieressämme. Lopputulos oli, että hän, kuten näitte, marssi tiehensä vieden tytön mukanaan, ja tässä minä nyt olen. Jos sanotte minulle, Watson, mitä tämä merkitsee, niin en voi koskaan korvata kiitollisuuttani teille."

   Tentai di fornirgli un paio di spiegazioni attendibili, ma francamente ero meravigliato e stupito quanto Sir Henry. Il titolo del nostro amico, la sua fortuna, la sua età, il suo carattere, la sua prestanza fisica, tutto era a suo favore, e contro di lui non avrei saputo trovare assolutamente nulla, a meno che non si trattasse dell'oscuro destino che incombe sulla sua famiglia. É veramente stupefacente che le sue proposte siano state respinte con tanta durezza senza interpellare la volontà della signorina, ed è ancora piú stupefacente che questa abbia accettato tale stato di cose senza protestare. Il nostro almanaccare fu interrotto da una visita fattaci da Stapleton in persona questo pomeriggio stesso. É venuto a scusarsi per il comportamento di qualche ora prima, e dopo una lunga conversazione privata svoltasi tra lui e Sir Henry nello studio di quest'ultimo, in conclusione il dissidio è completamente sanato e a sancire questa rappacificazione siamo invitati a pranzare a Merripit House venerdì prossimo.

   Minä koetin selittää asiata sekä niin että näin, mutta en itsekään tiennyt, mitä ajattelisin. Sekä ystävämme arvonimi että rikkaus yhtä hyvin kuin hänen ikänsä, luonteensa ja ulkomuotonsa ovat hänen edukseen, enkä tiedä mitään muuta hänelle epäedullista kuin se onneton kohtalo, joka sukua vainoo. Hyvin kummalliselta tuntuu, että hänen yrityksensä niin epäkohteliaasti torjuttiin, ottamatta ensinkään lukuun tytön omia toiveita, ja että tämä vastaansanomatta mukautui siihen. Meidän arvailumme päättyivät kumminkin, kun Stapleton itse meitä tyynnytti käymällä vielä samana päivänä sir Henryn luona. Hän sanoi tulleensa pyytämään anteeksi aamuista tylyyttään, ja kun hän oli pitkän aikaa keskustellut kahden kesken sir Henryn kanssa, sovittiin riita ja sen merkiksi syömme me päivällistä Merripit Housessa ensi perjantaina.

   - Non che non sia matto - mi ha spiegato Sir Henry; - non potrò mai dimenticare l'espressione dei suoi occhi quando mi ha investito questa mattina, ma devo riconoscere che nessuno avrebbe potuto offrire scuse piú dignitose di quelle presentatemi da lui questo pomeriggio.

   "En kumminkaan tahdo väittää tuota miestä viisaaksi", sanoi sir Henry. "En koskaan unohda hänen silmiensä ilmettä, kun hän aamulla syöksyi minua vastaan, mutta sen myönnän, että hänen anteeksipyyntönsä oli mallikelpoinen."

   - Ha spiegato le ragioni della sua condotta?

   "Saattoiko hän jollakin tapaa selittää käytöstään?"

   - Sua sorella è tutto per lui, mi ha detto. Questo è abbastanza naturale, e sono lieto che egli ne apprezzi i meriti. Sono sempre vissuti insieme, e da quanto egli mi dice è sempre stato un uomo molto solo e ha sempre avuto la sorella come unica compagna, in modo che il pensiero di perderla gli è davvero insopportabile. Non si era accorto, mi ha detto, che io mi stavo affezionando a Beryl, ma quando ha compreso come stavano effettivamente le cose, e ha capito che forse la stava per perdere, il colpo è stato tale per lui che per un attimo non si è reso conto di quello che faceva e diceva. Si è dimostrato molto dispiaciuto per l’avvenimento, e ha ammesso che sarebbe stato sciocco ed egoistico da parte sua pensare di tenere per sé solo per tutto il resto della vita una donna bella come sua sorella. Dal momento che lei lo doveva lasciare, preferiva che fosse per un vicino come me piuttosto che per qualcun altro. Comunque, ciò è per lui un grande dolore, e avrà bisogno di tempo per abituarsi a questa nuova realtà. É pronto a ritirare ogni obiezione da parte sua se gli prometto di lasciar stare le cose come sono per un periodo di tre mesi, accontentandomi in questo lasso di tempo di coltivare l'amicizia di Beryl senza pretendere da lei amore. Naturalmente io ho promesso, e così ci siamo rimessi d’accordo.

   "Hän sanoi, että sisar on hänen kaikkensa maailmassa. Se on luonnollistakin, ja minua ilahduttaa, että hän osaa antaa tytölle arvoa. He ovat aina olleet yhdessä, ja kuvauksensa mukaan on hänen täytynyt viettää hyvin yksinäistä elämää ilman muuta seuraa kuin sisaren, joten ajatuskin tämän menettämisestä tuntui hänestä kauhealta. Hän sanoi, ettei ollut ymmärtänyt minun alkaneen kiintyä tyttöön, ja kun hän sen omin silmin näki, antoi se hänelle sellaisen iskun, ettei hän aluksi ollut vastuunalainen sanoistaan tai teoistaan. Hän valitti tapahtumaa suuresti ja myönsi tietävänsä, kuinka lapsellinen ja itsekäs se luulo oli, että hän koko elämänsä saisi pitää kauniin sisarensa itseään varten. Jos tämä kerran aikoi hänen luotaan lähteä, niin oli hänelle mieluisinta, että tyttö menisi naimisiin minun kanssani, koskapa olin läheinen naapuri. Joka tapauksessa tulisi se olemaan hänelle kova koettelemus, ja aikaa kyllä kuluisi ennenkuin hän voisi kohtaloonsa mukaantua. Hän lupasi olla vähimmälläkään tavalla avioliittoa vastustamatta, jos minä tahtoisin sitoutua jättämään asian kolmeksi kuukaudeksi ja koettamaan ainoastaan saavuttaa hänen sisarensa ystävyyden, vaatimatta hänen rakkauttaan. Minä lupasin, ja niin on asia nykyään."

   Ecco così chiarito uno dei nostri tanti piccoli problemi. È già qualcosa aver toccato il fondo, almeno in un punto, di questo pantano in cui ci stiamo dibattendo. Sappiamo finalmente perché Stapleton vedesse di mal occhio il pretendente della sorella... anche se questo pretendente è un partito invidiabile quale Sir Henry. E adesso vengo a un altro filo che sono riuscito a districare da questa imbrogliata matassa: al mistero cioè dei singhiozzi notturni, del viso rigato di lagrime della signora Barrymore, delle furtive scappate del maggiordomo alla finestra occidentale a graticci. Si congratuli con me, caro Holmes, e mi dica che non l'ho delusa in qualità di suo agente, e che non rimpiange la fiducia dimostratami inviandomi quaggiú. Tutti questi quesiti sono stati completamente risolti con una sola notte di lavoro.

   Ja sillä on yksi meidän vähäisistä salaperäisistä jutuistamme selvinnyt. On hauskaa, että olemme jollakinkaan taholla tavanneet pohjaa siinä suossa, jossa me kahlaamme. Tiedämme nyt, miksi neiti Stapletonin kosija oli hänen veljelleen niin vastenmielinen, vaikkakin tämä kosija oli niin edullinen kuin sir Henry. Ja nyt tartun toiseen lankaan, jonka olen saanut selvitetyksi tästä sotkuisesta vyyhdistä, nimittäin siihen salaisuuteen, joka koskee noita öisiä nyyhkytyksiä, rouva Barrymoren itkettyneitä kasvoja ja hovimestarin salaperäisiä käyntejä läntisen ristikko-akkunan luona. Onnittele minua, hyvä Holmes, ja myönnä, ettet ole erehtynyt lähettilääsi suhteen ja ettet kadu sitä luottamusta, jota osoitit minulle lähettämällä minut tänne. Kaiken äsken luettelemani on yhden yön työ täydelleen selvittänyt.

   Ho detto "con una sola notte di lavoro” a onor del vero mi sono occorse due notti, perché nella prima non abbiamo concluso nulla. Rimasi alzato con Sir Henry, nella sua stanza, sino alle tre del mattino circa, ma non udimmo niente, nessun rumore, ad eccezione dei rintocchi della pendola in cima alle scale. Fu una veglia estremamente malinconica, che si concluse in una sonora dormita di entrambi sulle nostre rispettive seggiole. Per fortuna non ci perdemmo di coraggio, e decidemmo di tentare di nuovo. La sera successiva abbassammo la lampada e ci mettemmo a fumare sigarette, senza fare il benché minimo rumore. É incredibile quanto lentamente passassero le ore, e tuttavia fummo aiutati a superare la stanchezza da quello stesso paziente interesse che deve senza dubbio provare il cacciatore quando sorveglia la tagliola in cui spera che possa avventurarsi la sua selvaggina. Un colpo, poi un secondo, e già quasi disperavamo per la seconda volta, quando improvvisamente balzammo entrambi in ascolto sulle nostre seggiole, con tutti i nostri sensi affaticati ancora una volta acutamente all'erta. Avevamo inteso nel corridoio lo scricchiolio di un passo.

   Sanoin "yhden yön työ", mutta siihen kului kyllä kaksi yötä, sillä ensi yönä emme huomanneet yhtään mitään. Minä valvoin sir Henryn kanssa hänen huoneessaan kello kolmeen aamulla, mutta emme kuulleet mitään muuta kuin portaissa olevan kellon lyöntejä. Se oli jokseenkin ikävä valvonta ja päättyi siihen, että me molemmat nukahdimme tuoleihimme. Onnellista kyllä emme siitä masentuneet, vaan päätimme yrittää toisen kerran. Seuraavana yönä taaskin pienensimme lampun liekkiä ja istuimme tupakoimaan vähintäkään ääntä synnyttämättä. Uskomattoman hitaasti kuluivat tunnit ja kumminkin elähytti meitä sama into, jota metsästäjä tuntee riistalle virittämäänsä loukkua tarkatessaan. Kello löi yksi, löi kaksi ja toisen kerran jo melkein olimme luopuneet menestymisen toiveesta, kun äkkiä kavahdimme suoriksi tuoleillamme, väsyneet aistit jännitettyinä uuteen toimintaan. Olimme kuulleet askelten narinaa käytävästä.

   Lo udimmo allontanarsi furtivo e spegnersi in lontananza. Allora il baronetto aprì piano piano l'uscio, e insieme ci ponemmo alI'inseguimento. Già il nostro uomo era svoltato nella galleria, e il corridoio era tutto immerso nelle tenebre. Avanzammo cauti e silenziosi finché giungemmo nell'altra ala. Avemmo giusto il tempo di scorgere la visione fugace dell'alta figura barbuta, dalle spalle curve, mentre avanzava in punta di piedi lungo il corridoio. Quindi la vedemmo entrare come la prima volta in quella stessa porta, e la luce della candela la definì nel buio, lasciando trapelare un'unica striscia gialla attraverso le tenebre del corridoio. Avanzammo con circospezione in direzione di essa, tastando ogni asse dell'impiantito prima di osare di abbandonarvi sopra tutto il nostro peso. Avevamo avuto cura di toglierci le scarpe, ma anche così scalzi i nostri passi facevano gemere e scricchiolare quelle vecchie tavole. A volte ci pareva impossibile che egli non potesse udire il nostro avvicinarsi, ma per fortuna l'uomo è sordastro, ed era troppo preoccupato di quel che stava facendo. Quando giungemmo finalmente alla porta e spiammo attraverso di essa, lo vedemmo accovacciato alla finestra con la candela in mano, la faccia sbiancata intenta a scrutare e schiacciata contro il vetro, nella identica posizione in cui lo avevo sorpreso due notti prima.

   Ne hiipivät edelleen ja hävisivät vähitellen. Silloin avasi sir Henry hiljaa oven, ja me lähdimme vakoiluretkellemme. Mies oli jo ehtinyt parvekkeen ympäri, ja käytävä oli pimeä. Hiljaa hiivimme eteenpäin kunnes olimme ehtineet rakennuksen toiseen sivustaan. Ehdimme vielä vilahdukselta näkemään pitkän, mustapartaisen miehen, selkä hieman kumarassa, varpaillaan kulkevan käytävässä. Sitten meni hän sisään samasta ovesta kuin edellisellä kerrallakin. Kynttilän valo hetken valaisi ovenpieltä ja loi sitten yhden ainoan keltaisen valeviivan pimeään käytävään. Varovasti hiivimme eteenpäin koetellen joka lautaa ennenkuin uskalsimme siirtää sille koko painomme. Olimme varovaisuudesta riisuneet saappaamme, mutta kumminkin narisivat vanhat laudat allamme. Joskus tuntui aivan mahdottomalta, ettei hän meitä kuulisi. Onneksi on hän hieman huonokuuloinen, ja sitäpaitsi oli hän kokonaan kiintynyt omiin puuhiinsa. Kun vihdoin saavuimme ovelle ja katsoimme sisään, näimme hänen nojaavan akkunaan kynttilä kädessä ja kalpeat, tähystelevät kasvot lasissa kiinni, aivan samoin kuin minä olin nähnyt hänet pari yötä ennemmin.

   Non avevamo predisposto alcun piano di attacco, ma Sir Henry è un uomo per il quale la via piú diretta è sempre quella piú naturale. Avanzò con fare deciso nella stanza, mentre Barrymore si spostava dalla finestra con un balzo lanciando come un sibilo acuto dalle labbra, e sostando livido e tremante davanti a noi. I suoi occhi cupi, che luccicavano fuor dell'esangue maschera del viso, erano carichi di orrore e di stupore, mentre il suo sguardo fissava esterrefatto ora Sir Henry ora me.

   Olimme ennakolta suunnitelleet menettelymme, mutta sir Henry on mies, jolle suorin tapa aina on luonnollisin. Hän meni sisään huoneeseen ja samassa hyppäsi Barrymore tukahdetulla äänellä huudahtaen akkunan luota ja seisoi edessämme kalman kalpeana ja vapisten. Hänen tummat silmänsä, jotka pistivät esiin kalpeista kasvoista, ilmaisivat kauhua ja kummastusta, hänen tuijottaessaan sir Henryyn ja minuun.

   - Che cosa stai facendo qua, Barrymore?

   "Mitä te täällä toimitatte, Barrymore?"

   - Nulla, Sir Henry. - Era talmente agitato che stentava ad aprir bocca, e la mano che impugnava la candela tremava talmente che lunghe ombre ne balzavano su e giú tutt'attorno a lui. - Ero alla finestra: faccio sempre un giro la notte per vedere se sono ben sprangate.

   "En mitään, sir." Hän oli niin kauhuissaan, että tuskin saattoi puhua ja varjot huoneessa heiluivat rajusti, niin vapisi kynttilä hänen kädessään. "Tulin vaan katsomaan, oliko ikkuna oikein kiinni. Käyn toisinaan sitä tarkastamassa öisin."

   - Al secondo piano?

   "Toisessako kerroksessa?"

   - Sì, Sir Henry, ispeziono sempre tutte le finestre.

   "Niin, minä tarkastan kaikkia ikkunoita."

   - Senti un po', Barrymore - insistette Sir Henry con tono severo - abbiamo deciso di sapere da te la verità, perciò ti risparmierai molta fatica se ce la dirai subito. Su, andiamo! Niente storie! Che cosa stavi facendo a quella finestra?

   "Kas niin, Barrymore", sanoi sir Henry ankarasti, "me olemme päättäneet, että totuuden täytyy tulla ilmi, ja te säästätte aikaa, jos ilmotatte sen heti. Vastatkaa paikalla! Älkää valehdelko! Mitä teitte ikkunan luona?"

   Il disgraziato ci guardò con aria smarrita, e si torse le mani come chi si trova al colmo dell'incertezza e della disperazione.

   Mies katsoi meihin aivan avuttomana, väänteli käsiään ja ilmaisi kaikin tavoin epätietoisuuttaan ja hämminkiään.

   - Non facevo nulla di male, Sir Henry! Tenevo accostata una candela alla finestra.

   "Minä en tehnyt mitään pahaa, sen vakuutan. Minä pidin kynttilää vasten ikkunaa."

   - E perché tenevi accostata una candela alla finestra?

   "Ja miksi piditte kynttilää vasten ikkunaa?"

   - Non me lo chieda, Sir Henry... non me lo chieda! Le do la mia parola d'onore che si tratta di un segreto non mio, e che perciò non posso rivelarglielo. Se si trattasse soltanto di me non glielo nasconderei. Davvero.

   "Älkää kysykö minulta, sir Henry, älkää kysykö. Kunniani kautta vakuutan, että tämä salaisuus ei koske minua Jos se koskisi vain minua, en varmaan koettaisikaan sitä salata."

   Mi venne in mente un'idea improvvisa, e tolsi la candela dal davanzale dove era stata posata dal maggiordomo.

   Äkkiä keksin minä, mitä oli tehtävä, ja otin kynttilän ikkunalaudalta, johon hovimestari oli sen laskenut.

   - Doveva trattarsi certamente di un segnale - osservai. -.Vediamo se otteniamo una risposta.

    Tenni la candela come l'aveva tenuta Barrymore, e appuntai lo sguardo nelle tenebre della notte. Distinguevo vagamente la massa nera degli alberi e la piú chiara vastità della landa, poiché la luna si trovava dietro le nuvole. A un tratto lanciai un grido di esultanza, poiché una minuscola luce gialla, piccola come una capocchia di spillo, aveva improvvisamente squarciato quel nero velame e scintillava nitida al centro del riquadro buio della finestra.

   "Varmaan hän antoi sillä jonkun merkin", sanoin. "Katsotaanpa, vastaako joku." Minä pidin kynttilää samalla tavoin kuin hän ja tähystelin ulos pimeään yöhön. Heikosti saatoin nähdä mustat puuryhmät ja hieman valoisamman nummi-aukean, sillä kuu oli pilvessä. Ja sitten huudahdin ihastuksesta, sillä pimeydestä tunki äkkiä esiin pieni keltainen valopiste ja kiilui nyt selvästi keskellä ikkunan rajottamaa mustaa nelikulmiota.

   - Eccolo! - esclamai.

   "Kas siinä se on!" huudahdin.

   - No, no, signore, non è nulla... assolutamente nulla - interruppe il maggiordomo - le assicuro, signore...

   "Ei, ei, herra tohtori, se ei ole mitään", sanoi hovimestari. "Minä vakuutan teille --."

   - Muova la candela di traverso la finestra, Watson! - gridò il baronetto. - Vede, anche l'altra luce si muove. E adesso, mascalzone, vorrai ancora negare che non si tratti di un segnale? Su, parla! Chi è il tuo complice laggiú, e che cosa significa questa tresca?

   "Kuljettakaa kynttilää pitkin ikkunaa, Watson", huusi sir Henry. "Katsokaa, nyt liikkuu tuo toinenkin. Nyt ette voine kieltää antaneenne merkkejä, te kavala lurjus. Puhukaa suoraan! Kuka on rikostoverinne tuolla ulkona, ja mitä konnantöitä te puuhaatte?"

   La faccia dell'uomo assunse un'espressione di aperta sfida.

   Barrymoren kasvot saivat selvän uhman ilmeen.

   – È affar mio, non suo. Non le dirò nulla.

   "Se on minun asiani, eikä teidän", sanoi hän. "Minä en sano mitään."

   - Allora te ne andrai di qua seduta stante.

   "Silloin luovutte heti paikalla minun palveluksestani."

   - Come vuole! Se è necessario, è necessario.

   "Kuten käskette. Jos on pakko, niin en kai muuta taida."

   - E te ne andrai malamente, tuoni e fulmini, dovresti aver vergogna di te! Da cinquecento anni e piú la tua famiglia vive con la mia sotto questo tetto, ed ecco che io ti scopro a complottare chi sa quale porcheria contro di me!

   "Ja huomatkaa, että minä ajan teidät pois. Mielestäni todellakin saisitte hävetä. Teidän sukunne on elänyt tässä talossa yhdessä minun sukuni kanssa enemmän kuin sata vuotta, ja nyt saan minä huomata teidän ryhtyneen rikollisiin juoniin minua vastaan."

   - No, no, Sir Henry! Non è contro di lei!

    Era una voce di donna, e la signora Barrymore, piú pallida e ancora piú smarrita del marito, apparve sulla soglia. La sua figura massiccia in sottoveste, malamente avvolta in uno scialle, sarebbe stata comica, se non fosse stato per l'intensità dell'emozione che le si leggeva nel viso.

   "Ei, ei, sir; ei teitä vastaan suinkaan!" Nämä sanat lausui naisääni, ja samassa seisoi rouva Barrymore ovella vielä kalpeampana ja enemmän liikutettuna kuin hänen miehensä. Hän oli puettuna hameeseen ja laajaan huiviin, ja hän olisi leveine vartaloineen näyttänyt sangen naurettavalta, ellei hänen kasvoillaan olisi ollut niin valtavaa epätoivon ilmettä.

   - Dobbiamo andarcene, Elisa. È la fine. Puoi fare le nostre valigie - le disse il maggiordomo.

   "Meidän täytyy lähteä täältä, Eliza. Se on jutun loppu. Teet viisaimmin, jos alat heti panna tavaroita kokoon", sanoi hovimestari.

   - Oh, John, John, tutto per colpa mia! La colpa è tutta mia, Sir Henry... tutta mia. Lui non c'entra per nulla: lo ha fatto per amor mio, e solo perché gliel'ho chiesto io.

   "Oi, John, John, siihenkö on tultu. Se on minun syyni, sir Henry, kaikki on minun syyni. Se, mitä hän on tehnyt, on tapahtunut minun tähteni ja siksi, että minä häntä siihen pyysin."

   - Su, parli dunque! Che cosa significa questa storia?

   "No puhukaa sitten! Mitä tämä merkitsee?"

   - Il mio sciagurato fratello sta morendo di fame sulla landa. Non possiamo lasciarlo morire proprio qui davanti alla nostra porta. Quella luce è un segnale che gli facciamo per dirgli che il cibo è pronto per lui, e quella luce laggiú indica il punto in cui noi dobbiamo portarglielo.

   "Onneton veliraukkani on nälkään kuolemaisillaan tuolla nummella. Me emme voi antaa hänen nääntyä ovemme eteen. Valolla ilmoitamme hänelle, että hän saa ruokaa, ja hän sytyttää tulensa näyttääkseen, mihinkä ruoka on vietävä."

   - Allora suo fratello è...

   "Teidän veljenne on siis --"

   - Il forzato evaso... sì, Sir Henry... è Selden, I'assassino.

   "Hän on tuo karannut rangaistusvanki -- Selden."

   - Questa è la verità, Sir Henry - confermò Barrymore. - Le avevo detto che non si trattava di un segreto mio, e che io non avevo diritto di rivelarglielo. Ma adesso che sa comprenderà come non si tratti affatto di una congiura contro di lei.

   "Aivan niin, niin on asia, sir", sanoi Barrymore. "Minä sanoin teille, ettei salaisuus koskenut minua ja etten voinut sitä teille ilmottaa. Nyt sen kuulitte, ja nyt näette, ettei teistä ollut kysymys, jos olikin jotain salajuonia tekeillä."

   Questa era dunque la spiegazione delle furtive spedizioni notturne e della luce alla finestra! Sir Henry e io fissammo entrambi la donna, allibiti. Era mai possibile che quella creatura dalI'aspetto banalmente rispettabile fosse dello stesso sangue da cui era uscito uno dei piú temibili criminali d'Inghilterra?

   Sellainen oli siis selitys noille hiipiville yöllisille vaelluksille ja akkunasta annetuille valomerkeille. Sekä sir Henry että minä tuijotimme molemmat hämmästyneinä rouva Barrymoreen. Oliko mahdollista, että tämä jäykkä ja kunnianarvoisa henkilö oli samaa sukua kuin yksi maan kuuluisimmista rikoksentekijöistä?

   - Sissignore, da ragazza mi chiamavo Selden, e quello è il mio fratello piú giovane. Quand'era ragazzo lo abbiamo viziato troppo, accontentandolo in tutto e per tutto, finché finì col pensare che il mondo fosse fatto per suo uso e comsumo, e che a lui tutto fosse permesso. Poi, quando fu cresciuto, incontrò cattive compagnie, e il diavolo si è impossessato di lui, tanto che egli spezzò il cuore di mia madre e trascinò il nostro nome nel fango. Scese sempre piú in basso lungo la china del male, e soltanto la misericordia di Dio lo ha salvato dalla forca; ma per me, Sir Henry, è sempre rimasto il bambinetto ricciolino con cui giocavo e che sorvegliavo, da sorella maggiore! Ecco perché è evaso, Sir Henry. Sapeva che io mi trovavo qui e che non mi sarei rifiutata di aiutarlo. Quando una sera si trascinò fin qua, stanco, affamato, con i guardiani alle calcagna, che cosa potevamo fare? Lo raccogliemmo, gli demmo da mangiare, lo curammo. Poi lei è ritornato, Sir Henry, e mio fratello pensò che sarebbe stato piú al sicuro sulla landa che altrove, sino a quando le ricerche si fossero calmate, e così vi rimase nascosto. Ma ogni due notti ci assicuravamo che fosse sempre laggiú mettendo una luce alla finestra, e, se avevamo risposta, mio marito gli portava un po’ di carne e di pane da mangiare. Ogni giorno speravamo che se ne andasse, ma fino a quando restava qui non potevamo abbandonarlo. Questa è la sacrosanta verità; lo giuro da buona cristiana, e se qualcuno deve essere rimproverato non è mio marito, ma tutta la colpa di questa storia deve ricadere su di me, perché lui ha agito per amor mio.

   "Niin sir, minun oma nimeni on Selden, ja hän on minun nuorempi veljeni. Me hemmottelimme häntä poikana ja annoimme hänen kaikessa saada tahtonsa täytetyksi, kunnes hän tuli siihen luuloon, että maailma oli hänen huviaan varten olemassa ja että hän saattoi tehdä, mitä tahtoi. Sitten joutui hän huonoon seuraan, ja perkele sai hänet valtaansa, niin että äitimme suri itsensä kuoliaaksi hänen tähtensä, ja meidän nimemme tahrattiin lokaan. Pian joutui hän rikoksesta toiseen, hän vajosi yhä alemmas, ja ainoastaan Jumalan armo pelasti hänet mestauslavalta. Minun mielessäni pysyi hän kumminkin aina samana kiharatukkaisena poikana, jota olin hoitanut ja jonka kanssa olin leikkinyt, niinkuin vanhempien sisarten tapa on. Senvuoksi hän karkasi vankilasta. Hän tiesi, että minä olin täällä, ja että me emme voisi kieltäytyä häntä auttamasta. Kun hän eräänä yönä oli paennut tänne vahtimiehet kintereillänsä, niin mitä meidän oli tekeminen? Me laskimme hänet sisään, annoimme hänelle ruokaa ja hoidimme häntä. Sitten te, sir, palasitte kotiin Amerikasta, ja mieheni oli sitä mieltä, että veliraukkani oli paremmassa turvassa nummella kuin missään muualla, kunnes etsimiset olivat lakanneet. Mutta joka toisena yönä otimme me, asettamalla kynttilän ikkunaan, selville oliko hän vielä täällä, ja jos merkkiin vastattiin, vei mieheni hänelle lihaa ja leipää. Joka päivä toivoimme, että hän olisi lähtenyt pois, mutta niin kauan kun hän oli läheisyydessä, emme voineet häntä hylätä. Näin on asia, niin totta kuin minä olen kristitty ihminen, ja jos ketään, niin ei ainakaan minun miestäni ole moitittava, vaan minua, sillä minun tähteni on hän tehnyt minkä teki."

   La donna aveva pronunciato queste parole con una così commossa intensità che non era possibile dubitare della sua buona fede.

   Rouva Barrymore puhui sellaisella vakavuudella ja selvyydellä, ettei voinut olla uskomatta hänen sanojaan.

   - È proprio vero quello che dice tua moglie, Barrymore?

   "Onko se totta, Barrymore?"

   - Sì, Sir Henry: è la sacrosanta verità.

   "On, sir Henry, joka sana on tosi."

   - Va bene, non posso biasimarti per avere difeso tua moglie. Dimentica quanto ti ho detto. E adesso voi due andatevene in camera vostra, e domattina discuteremo meglio questa faccenda.

   "En siinä tapauksessa voi moittia teitä siitä, että te olette auttanut vaimoanne. Unohtakaa sanani! Menkää nyt molemmat huoneeseenne, huomenna puhumme asiasta enemmän."

   Quando se ne furono andati tornammo a guardare fuori dalla finestra. Sir Henry l'aveva spalancata e adesso il freddo vento notturno ci investiva il viso. Lontano lontano, nelle tenebre dilaganti, il minuscolo puntino giallo luceva ancora.

   Heidän mentyään katselimme taaskin ikkunasta. Sir Henry oli avannut sen, ja kylmä yötuuli tuntui kasvoillamme. Kaukana etäisyydessä kiilsi vielä tuo pieni keltainen liekki.

   - Non so come osi! - fece Sir Henry.

   "Hänen rohkeutensa on käsittämätön", sanoi sir Henry.

   - Forse è messo in modo da apparire visibile soltanto da qui.

   "Ehkä sille on valittu sellainen paikka, että sen voi nähdä ainoastaan täältä."

   - Può darsi. A che distanza crede che sia?

   "Se on luultavaa. Kaukanako luulette sen olevan?"

   - Penso nelle vicinanze di Cleft-Tor.

   "Kaksoiskallion luona."

   - Dunque a non piú di un miglio o due.

   "Siis ainoastaan parin penikulman päässä täältä."

   - Non di piú, direi.

   "Tuskin sitäkään."

   - D'altronde non può essere molto lontano se Barrymore doveva portargli da mangiare personalmente. E quel farabutto sta aspettando vicino a quella candela. Tuoni e fulmini, Watson, vado ad acchiapparlo io quell'uomo!

   "Kovin kaukana se ei voine olla, jos Barrymorella on ollut tapana viedä sinne ruokaa. Ja tuon liekin luona nyt tämä roisto loikoo odottamassa. Tuli ja leimaus, Watson! Melkeinpä menen ottamaan kiinni tuon lurjuksen!"

   Lo stesso pensiero aveva attraversato anche la mia mente. Non era come se i Barrymore ci avessero confessato di propria iniziativa un proprio segreto. Erano stati costretti a rivelarcelo! Inoltre quell'uomo costituiva un pericolo per la comunità; era uno spietato criminale per il quale non esistevano né compassione né attenuanti. Non facevamo altro che il nostro dovere tentando di riportarlo là dove non avrebbe avuto piú possibilità di nuocere. Del resto, nel caso noi non avessimo agito e avessimo lasciato libera la sua natura violenta e brutale, altri avrebbero finito perpagare, forse a caro prezzo, la nostra debolezza. Ogni notte, per esempio, i nostri vicini Stapleton avrebbero potuto correre il rischio di essere assaliti dall’evaso, e forse fu questo pensiero a spingere Sir Henry a tentare una simile impresa.

   Sama ajatus johtui minunkin mieleeni. Eiväthän Barrymore-puolisot olleet vapaaehtoisesti ilmoittaneet meille salaisuuttansa, vaan heidät oli siihen pakotettu. Mies oli yhteiskunnalle vaarallinen, ilmeinen konna, jota ei voinut sääliä, ja jolla ei ollut mitään puolustusta. Me teimme vain velvollisuutemme, jos käytimme tilaisuutta saattaaksemme hänet sinne, missä hän ei voisi tehdä pahaa. Hänen raaka, raju luonteensa oli sellainen, että muut saisivat kärsiä, jos me nyt antaisimme myöten. Minä yönä tahansa saattoivat esimerkiksi naapurimme, Stapletonin sisarukset joutua hänen uhrikseen, ja ehkä juuri tämä ajatus sai sir Henryn niin innokkaasti tuumimaan hänen kiinni ottamistaan.

   - Vengo anch'io - dissi.

   "Minä tulen mukaan", sanoin minä.

   - Allora prenda la rivoltella e si infili le scarpe. Sarà meglio che ci mettiamo in moto al piú presto, perché quel farabutto potrebbe spegnere la sua luce da un momento all'altro e andarsene.

   "Noutakaa sitten revolveri ja vetäkää saappaat jalkaanne. Mitä ennemmin lähdemme liikkeelle, sitä parempi, sillä muuten mies luultavasti sammuttaa tulen ja lähtee tiehensä."

   Cinque minuti dopo eravamo in cammino, decisi a compiere il nostro dovere. Attraversammo veloci il boschetto avvolto nell'oscurità, tra il gemito soffocato del vento autunnale e il fruscio delle foglie cadenti. L'aria notturna era impregnata di un odore di umidità e disfacimento. A tratti la luna appariva per brevi attimi, ma subito le nubi si addensavano sopra la volta del cielo, e proprio mentre sbucavamo nella landa incominciò a scendere una pioggia sottile. La luce continuava a scintillare davanti a noi.

   Viisi minuuttia myöhemmin olimme portin edessä valmiina lähtemään retkellemme. Me kiiruhdimme pimeän puiston läpi, jossa syystuuli hiljaa valitti ja putoilevat lehdet kahisivat. Yöilma oli täynnä kosteita, katoavaisuudesta muistuttavia höyryjä. Silloin tällöin pilkisti kuu esiin muutamiksi silmänräpäyksiksi, mutta pilvet kiitivät taivaan laella, ja juuri kääntyessämme nummelle alkoi rankasti sataa. Tuli paloi yhä edessämme.

   - É armato? - domandai a Sir Henry.

   "Onhan teillä aseita?" kysyin minä.

   - Ho un frustino da caccia.

   "Minulla on metsästysruoska mukanani."

   - Dobbiamo coglierlo di sorpresa, poiché dicono che sia un individuo pronto a tutto. Dobbiamo immobilizzarlo prima che possa opporre resistenza.

   "Meidän täytyy koettaa äkkiä yllättää hänet, sillä häntä väitetään hyvin rajuksi. Jos aivan odottamatta hyökkäämme hänen päälleen, niin saamme hänet kiinni, ennenkuin hän ehtii tehdä vastarintaa."

   - Ehi, Watson - esclamò a questo punto il baronetto - che cosa direbbe Holmes di questa storia? Non si ricorda le sue parole a proposito delle ore di tenebra in cui le potenze del male sono scatenate?

   "Mitähän Holmes mahtaisi sanoa tästä", sanoi sir Henry. "Mitä sanottiinkaan tuossa tarussa niistä pimeistä hetkistä, jolloin pahuuden valta on korkeimmillaan?"

   Quasi in risposta a queste sue parole venne a un tratto fuor della lugubre vastità della landa lo strano grido che già avevo sentito ai margini della grande Palude di Grimpen. Giunse portato dal vento attraverso il silenzio della notte: fu dapprima un murmure profondo, prolungato, che si tramutò poi in un urlo sempre crescente, per spegnersi infine in un gemito malinconico. Piú volte echeggiò il grido, e tutta l'atmosfera ne pulsò; era un ululato stridente, forsennato, minaccioso. Il baronetto mi strinse per la manica della giacca e pur nell'oscurità vidi il suo volto sbiancarsi.

   Vastaukseksi hänen kysymykseensä kuului äkkiä nummen avarasta pimeydestä sama kummallinen ääni, jonka jo kerran ennen olin kuullut suuren Grimpenin suon laidassa. Tuuli kuljetti sitä äänettömän yön läpi, ensin kuului hiljainen uikutus, joka kasvoi ulvonnaksi tai karjunnaksi ja sitten hiljeni kumeaksi muminaksi. Se uudistui ehtimiseen, koko ilman sai se väräjämään, nyt kuului se kimeänä, villinä, uhkaavana. Sir Henry tarttui takkini hihaan, ja hänen kasvonsa loistivat valkoisina pimeässä.

   - Dio santo, ma che cos'è, Watson?

   "Suuri Jumala, mitä tuo on, Watson?"

   - Non lo so. Dicono che sia un grido proveniente dalla landa. Io l'ho già sentito una volta.

   "Sitä en tiedä. Tämä ääni kuuluu toisinaan nummella. Olen kuullut sen kerran ennen."

   Il suono si tacque, e un silenzio assoluto ci avvolse. Ci fermammo tendendo le orecchie, ma non sentimmo più niente.

   Se hävisi ja täydellinen hiljaisuus ympäröi meitä. Me seisoimme paikallamme ja koetimme kuunnella, mutta emme voineet enää kuulla mitään.

   - Watson - disse il baronetto - era l'ululato d'un cane.

   "Watson", sanoi hän, "tuo oli koiran ulvontaa."

   Mi sentii gelare il sangue nelle vene, poiché avevo avvertito nella sua voce un tremore che mi rivelava come anche il mio compagno fosse stato preso da una paura incontrollata, sentendo il misterioso grido.

   Veri hyytyi suonissani, sillä hänen äänessään oli jotain, joka ilmaisi hirveän kauhun vallanneen hänet.

   - Come lo chiamano questo suono? - mi domandò.

   "Miksi he tuota ääntä sanovat?" kysyi hän.

   - Chi?

   "Ketkä?"

   - Gli abitanti della zona.

   "Ihmiset näillä seuduin."

   - Oh, sono gente ignorante. Che cosa le può importare come lo chiamino?

   "Oh, he ovat hyvin tietämättömiä. Mitä sillä on väliä, miksi he sitä kutsuvat?"

   - Mi dica, Watson - insistette. - Come lo chiamano?

   "Kertokaa se minulle, Watson. Mitä he sanovat?"

   Esitai, ma non potevo non rispondere.

   Minä epäröin, mutta en voinut olla vastaamatta.

   - Dicono che sia il latrato del Mastino dei Baskerville.

   "He sanovat sen olevan Baskervillen koiran ulvontaa."

   Sir Henry emise un gemito soffocato, e tacque per alcuni istanti.

   Hän pidätti huudahduksen ja oli muutamia silmänräpäyksiä vaiti.

   - Era certamente un cane - disse infine - ma mi sembrava provenisse da una distanza di parecchie miglia.

   "Varmaan se oli koira", sanoi hän viimein, "mutta ääni tuli kaukaa, luultavasti tuolta taholta."

   - É difficile stabilirne la provenienza.

   "On vaikea sanoa, mistäpäin se tuli."

   - Si è alzato ed è cessato col vento. Quella non è la direzione della grande Palude di Grimpen?

   "Se nousi ja laski tuulen mukaan. Eikö Grimpenin suo ole tuolla suunnalla?"

   - Sì, è esatto.

   "Siellä se on."

   - Ecco, veniva da quella parte. Andiamo dunque, Watson, non ha avuto anche lei la netta sensazione che si trattasse dell'ululato di un cane? Io non sono un bambino. Non occorre che lei tenti di nascondermi la verità.

   "Ja sieltä tuli äänikin. Sanokaa minulle suoraan, Watson, eikö se teidänkin mielestänne tuntunut koiran ulvonnalta? Enhän minä toki ole lapsikaan. Teidän ei tarvitse pelätä sanoa minulle totuutta."

   - Stapleton era con me quando l’ho sentito per la prima volta, e mi spiegò che poteva essere il richiamo di un uccello sconosciuto.

   "Minä olin Stapletonin seurassa, kuullessani sitä viimeksi. Hän sanoi, että se hyvin saattoi olla erään sangen harvinaisen linnun huuto."

   - No, no, era un cane. Dio mio, è forse possibile che esista un fondo di verità in tutte queste fandonie? É forse possibile che io mi trovi veramente in pericolo per un motivo così misterioso? Lei non ci crede, vero, Watson?

   "Ei, ei, se oli varmasti koira. Onko mahdollista, että noissa tarinoissa voi olla perää? Onko ajateltavissa, että minua todella uhkaa joku vaara niin hämärältä taholta? Ettehän sitä saattane uskoa, Watson?"

   - No, no.

   "En, en."

   - Eppure una cosa era riderne a Londra, e un'altra essere qui, avvolti nell'oscurità della landa, e udire un urlo come quello. E mio zio! Dopo tutto, accanto al suo corpo c'erano le impronte delle zampe di un mastino. Sembra che tutte le maglie di questa tetra rete si stiano unendo. Non credo di essere un vigliacco, Watson, ma quel grido mi ha fatto ggelare il sangue nelle vene. Mi tocchi la mano!

   "Ja kumminkin oli kokonaan toista nauraa sille Lontoossa, kuin seisoa täällä pimeässä kuunnellen tuollaista kirkunaa. Ja sitten sedän muisto! Olihan maassa lähellä sitä paikkaa, jossa hän makasi, näkynyt koiran jälkiä. Kaikki soveltuu niin ihmeellisesti yhteen. En oikeastaan luule olevani pelkuri, mutta tuo ääni sai vereni hyytymään. Tunnustelkaa kättäni."

   Era fredda come marmo.

   Se oli kylmä kuin marmori.

   - Vedrà che domattina si sentirà di nuovo benissimo.

   "Huomenna olette kyllä entisellänne."

   - Non credo che riuscirò a togliermi di mente quel latrato. Che cosa mi consiglia di fare, adesso?

   "En, minä en luule voivani vapautua tuosta ulvonnasta. Mitä neuvotte minua tekemään?"

   - Vuole che torniamo indietro?

   "Käännymmekö takaisin?"

   - Neanche per idea! Siamo usciti per prendere l’evaso, e ci riusciremo. Noi stiamo dando la caccia a un forzato, e a quanto pare siamo a nostra volta inseguiti da un cane del demonio. Andiamo. Vedremo un po' se tutti i diavoli dell'inferno si sono davvero scatenati in questa dannata landa.

   "Emme hiidessä. Me olemme lähteneet ottamaan kiinni tuota miestä. Me ajamme takaa vankia, ja on hyvin luultavaa, että joku pimeyden henki ajaa takaa meitä. Eteenpäin vaan! Emme luovu aikeestamme, vaikka helvetti olisi laskenut irralleen kaikki koiransa ja lähettänyt ne nummelle."

   Riprendemmo ad avanzare inciampando nelle tenebre, circondati dal nero incombere dei poggi scoscesi, mentre la fievole luce giallastra seguitava a bruciare dritta davanti a noi. Nulla è piú ingannevole della distanza di un lume in una notte nera come la pece, e a volte il chiarore sembra lontanissimo all'orizzonte, a volte invece pare solo a pochi passi. Alla fine riuscimmo però a individuarne la provenienza, e a un tratto ci accorgemmo di esser vicinissimi. Una candela sgocciolante era stata conficcata in una fenditura delle rocce che l'affiancavano su ciascun lato, in modo da ripararla dal vento e per impedire che fosse visibile fuorché nella direzione del Maniero di Baskerville. Un masso di granito coprì il nostro avvicinarsi, e accovacciandoci dietro questo riparo naturale ci mettemmo a spiare al disopra di esso la luce. Quell'unica candela nel mezzo della landa aveva un aspetto irreale, così senza alcun segno di vita tutt'attorno... Solo quella fiamma gialla e il riverbero sulla roccia intorno.

   Hapuilimme hitaasti eteenpäin pimeässä. Ympärillämme oli rosoisia kivilohkareita, edessämme kiilsi tuo pieni valopilkku. Mikään ei ole niin vaikeaa kuin arvata etäisyys jostakin valosta sysimustassa yössä, ja joskus näytti tuo valo tulevan kaukaa näköpiirin reunalta, joskus tuntui kuin olisi se vaan muutaman kyynärän päässä. Mutta vihdoin saatoimme nähdä, mistä se tuli, ja silloin tiesimme olevamme sitä aivan lähellä. Valuva kynttilä oli pistetty ylöspäin laajentuvaan railoon muutamassa suuressa kivessä, jonka eri puoliskot suojasivat sitä tuulelta ja estivät näkymästä muualle kuin Baskerville Hallin suuntaan. Valtava kalliolohkare kätki meidät, kun me sen taakse ryömittyämme katsoimme sen reunan ylitse merkkitulta. Oli omituista nähdä tuon ainoan tulen palavan keskellä nummea, ilman että muuta elonmerkkiä näkyi sen läheisyydessä -- liekki oli pieni ja keltainen ja pisti esiin molempien kallioseinäin välistä valaisten niitä.

   - Che cosa dobbiamo fare adesso? - bisbigliò Sir Henry.

   "Mitä me nyt teemme?" kuiskasi sir Henry.

   - Aspetti qui. Deve essere vicino alla luce. Vediamo se riusciamo a scorgerlo.

   "Odottakaa tässä. Hän tuskin on kaukana tulestansa. Katsotaanpa, emmekö saa nähdä häntä vilahdukseltakaan."

   Avevo appena proferito queste parole che lo vedemmo entrambi. Sopra le rocce, nella cui fenditura la candela ardeva, si sporgeva una spaventosa faccia gialla, una ripugnante faccia animalesca, tutta corrosa e segnata dalle piú malvagie passioni. Ricoperto di fango, con la barba ispida, i capelli appiccicati al cranio, avrebbe potuto benissimo appartenere a uno di quegli antichi selvaggi che avevano abitato nelle tane scavate lungo i fianchi di quelle colline. La luce della candela sotto di lui si rifletteva nei suoi occhi piccoli, astuti, che sembravano trafiggere a destra e a sinistra le tenebre, con un bagliore sinistro, proprio come gli occhi di un animale sospettoso e selvatico che abbia avvertito l'avvicinarsi dei cacciatori.

   Tuskin olin tämän sanonut, kun molemmat saimme nähdä hänet. Sen kiven takaa, jonka railossa kynttilä paloi, pistivät esiin ilkeän näköiset, rumat kasvot, inhoittavat, eläimelliset kasvot, joita alhaiset intohimot olivat uurrelleet. Nämä lian peittämät kasvot, joita ympäröi harjamainen parta ja pitkä tukka, olisivat hyvin voineet olla jonkun niistä vanhoista villeistä, jotka ennen olivat asuneet maakuopissansa vuorten rinteillä. Hänen edessään palava tuli heijastui hänen kavalista silmistään, jotka vilkuivat oikealle ja vasemmalle pimeydessä, niinkuin olisi hän ollut metsästäjän askeleita kuunteleva petoeläin.

   Qualcosa doveva avere evidentemente risvegliato i suoi sospetti. Forse Barrymore usava con lui qualche segno convenzionale che noi ignoravamo, oppure altri motivi gli avevano fatto supporre che qualcosa non andasse; certo è che la paura gli si leggeva chiaramente sul volto malvagio. Egli poteva da un minuto all'altro spegnere la luce e svanire nelle tenebre. Feci un balzo improvviso in avanti, e Sir Henry fece altrettanto. Contemporaneamente, il forzato lanciò una imprecazione e scagliò verso di noi un masso che andò a scheggiarsi contro il riparo di roccia dietro il quale ci eravamo nascosti. Mi fu possibile cogliere una visione fuggevole della sua figura tozza, squadrata, massicciamente costruita, mentre l'uomo balzava in piedi e tentava di fuggire. In quel medesimo istante, per una fortunata combinazione, la luna squarciò il velo delle nubi. Ci precipitammo lungo il ciglio della collina, mentre il nostro uomo correva disperatamente giú per il lato opposto, saltando sulle pietre con l'agilità di una capra. Con un colpo fortunato della mia rivoltella avrei potuto ferirlo alle gambe, ma io avevo portato l'arma solo per difendermi se fossi stato attaccato, non per sparare contro un uomo inerme in fuga.

   Selvästi näkyi jokin herättäneen hänen epäilystään. Ehkä oli Barrymorella tapana käyttää jotakin merkkiä, jota me emme tienneet, tai oli miehellä muuta syytä epäillä, ettei kaikki ollut niinkuin piti, sillä hänen ilkeistä kasvoistaan saatoin nähdä hänen pelkonsa. Koska tahansa voisi hän sammuttaa tulen ja kadota pimeyteen. Juoksin senvuoksi esiin, ja samoin teki myöskin sir Henry. Samassa silmänräpäyksessä päästi vanki suustaan kirouksen ja heitti suuren kiven sellaisella voimalla, että se murskautui sitä kalliota vastaan, jonka takana olimme olleet. Näin vilahdukselta hänen lyhyen, nelikulmaisen, vahvarakenteisen vartalonsa, kun hän nousi ja käänsi meille selkänsä juostakseen pakoon. Onnellinen sattuma oli, että kuu juuri silloin tuli esiin pilvien välistä. Me juoksimme ylös kummun huipulle ja sieltä näimme miehen syöksyvän alas sen toista sivua, hypellen tiellään olevien kivien yli notkeasti ja nopeasti kuin vuorikauris. Tarkka laukaus revolveristani olisi hänet haavottanut, mutta minä olin ottanut sen mukaani vain puolustaakseni itseäni, jos minun päälleni hyökättäisiin, enkä ampuakseni aseetonta miestä, joka kaikin voimin juoksi meitä pakoon.

   Eravamo entrambi discreti corridori e in buona efficienza, ma ben presto ci rendemmo conto che non avevamo alcuna probabilità di raggiungerlo. Lo vedemmo a lungo sotto la luce della luna finché non fu piú che un minuscolo puntino in movimento con pazzesca rapidità tra i massi di un colle lontano. Continuammo a correre fino a che ci sentimmo quasi sul punto di scoppiare, ma la distanza tra noi e la nostra preda aumentava sempre piú. Infine ci fermammo e ci sedemmo ansimanti su due massi, mentre l'uomo scompariva lontano.

   Me olimme molemmat nopeita juoksemaan, mutta huomasimme pian, ettei meille ollut mahdollista saada häntä kiinni. Kauan saatoimme kuutamossa nähdä hänet, kunnes hän lopulta näkyi vaan pienenä pisteenä, joka nopeasti liikkui eteenpäin erään etäisen kummun rinteellä olevien kivien välissä. Me juoksimme juoksemistamme, kunnes melkein tukehduimme hengästyksestä, mutta meidän ja vangin väli tuli yhä suuremmaksi. Lopuksi pysähdyimme ja istuuduimme läähättäen parille kivelle, katsoen kuinka hän vähitellen katosi.

   In questo preciso momento accadde un fatto stranissimo e del tutto inaspettato. Ci eravamo alzati e stavamo per dirigerci verso casa, avendo ormai abbandonato l'inutile caccia. La luna era bassa sull'orizzonte, e il pinnacolo dentellato di una guglia di granito si innalzava contro la curva inferiore del suo disco d'argento. In quel punto, stagliato come una statua d'ebano su quello sfondo luminoso, vidi sul masso una figura d'uomo. Non creda che sia stata una allucinazione, Holmes. Le garantisco che non ho mai visto in vita mia nulla di piú chiaro. Per quanto mi fu dato giudicare si trattava di un uomo alto e magro. Era in piedi, le gambe lievemente divaricate, le braccia conserte, il capo chino, quasi stesse me ditando sulla sconfinata desolazione di torba e granito che si stendeva dinanzi a lui. Avrebbe potuto benissimo essere lo spirito stesso di quel luogo terribile. Non era il forzato. Quest'uomo era lontano dal punto in cui quest'ultimo era scomparso. D'altronde, era molto piú alto di statura. Con un'esclamazione di sorpresa additai l'apparizione al baronetto, ma nell'attimo in cui mi volsi per afferrargli il braccio, l'uomo era sparito. La guglia di granito era pur sempre lì a tagliare l'orlo inferiore della luna, ma in cima non c’era piú alcuna traccia della immobile, silenziosa visione.

   Ja juuri silloin tapahtui jotain hyvin merkillistä ja odottamatonta. Me olimme nousseet seisomaan ja aioimme juuri kääntyä kotiinpäin, sillä luonnollisesti oli turhaa jatkaa ajoa. Oikealla puolellamme oli kuu matalalla näkyvissä, ja erään graniittikallion sahankaltainen huippu kuvastui sen hopeakaaren alareunaa vasten. Mustana kuin ebenholtsi-patsas, näkyi erään miehen vartalo tämän kallion huipulla kuvastuvan kiiltävää taustaa vasten. Älä luule sitä näköhäiriöksi, Holmes. Minä vakuutan etten koskaan elämässäni ole nähnyt mitään selvemmin. Mikäli näin seisoi siinä solakka, pitkä mies. Sääret olivat hänellä hieman hajallaan, kädet ristissä rinnalla ja pää kumarassa, ikäänkuin hänen ajatuksensa olisivat raskaina liikkuneet tällä sammal- ja graniittierämaalla, joka oli hänen edessään. Hän saattoi hyvin olla tämän seudun ruumiillistunut henki, ja hän näyttäytyi kaukana siitä paikasta, missä tuo toinen oli kadonnut näkyvistä. Muuten oli hän viimemainittua paljoa pitempi. Huudahtaen hämmästyksestä käännyin ympäri ja tartuin sir Henryä käsivarteen osottaakseni hänelle näkyä, mutta silmänräpäyksessä oli se kadonnut ja mies oli poissa. Kallion terävät huiput kuvastuivat edelleenkin kuun alaosaa vasten, mutta sen korkeimmalla laella ei enää näkynyt tuota äänetöntä, liikkumatonta hahmoa.

   Avrei voluto muovere subito in quella direzione e frugare il colle, ma il punto era parecchio lontano. Sir Henry aveva ancora i nervi scossi dal grido che gli rammentava la tragica storia della sua famiglia, e non era certo disposto a nuove awenture. Non aveva visto l'uomo solitario sulla punta rocciosa, e non poteva perciò provare l'emozione di quell'arcana presenza e di quell'atteggiamento maestoso.

    - Sarà stato senza dubbio un guardiano- disse. - La landa ne è piena da quando quel maledetto è scappato.

    Può darsi che questa spiegazione sia giusta, ma vorrei averne una conferma piú sicura. Oggi abbiamo intenzione di riferire a quelli di Princetown dove debbono andare per riprendersi il loro evaso, ma certo è duro pensare che non abbiamo potuto avere noi la soddisfazione di portarlo là come prigioniero. Queste sono le nostre avventure della notte scorsa, e deve ammettere, mio caro Holmes, che come relazione non c'è male. Molto di quanto le ho detto è senza dubbio superfluo, ma ho tuttavia la sensazione che è meglio che io le renda noto ogni cosa dalla A alla Zeta, lasciando poi a lei distinguere i fatti piú importanti da quelli trascurabili, perché possa trarre conclusioni con facilità. Certo, qualche progresso l'abbiamo fatto. Per quel che riguarda i Barrymore, abbiamo scoperto il movente delle loro azioni, e questo ha indubbiamente chiarito la situazione. Purtroppo la landa con i suoi misteri e i suoi strani abitanti resta piú che mai imperscrutabile. Può darsi che nella mia prossima relazione io riesca a gettare un po' di luce anche su questo punto. Ma la miglior cosa sarebbe che lei ci raggiungesse.

   Minä halusin kernaasti mennä tutkimaan kalliota, mutta se oli jonkun matkan päässä meistä. Sir Henryn hermot värisivät vielä kuulemamme ulvonnan vaikutuksesta, eikä hän ollut halukas antautumaan uusiin seikkailuihin. Hän ei ollut nähnyt tuota yksinäistä kalliolla seisojaa, eikä tuntenut sitä väristystä, jonka tämä ihmeellinen ilmestys käskevine asentoineen oli minussa synnyttänyt. "Se oli varmaan joku vanginvartija", sanoi hän. "Niitä on vilissyt täällä nummella tuon miehen karkaamisesta asti." Mahdotonta ei ole, että tämä selitys olisi oikea, mutta paremmin tahtoisin saada sen todistetuksi. Vielä tänään aiomme ilmottaa Princetowniin, mistä heidän on vankiaan etsittävä, mutta oli kyllä ikävä, ettemme saaneet iloa viedä häntä mukanamme. Sellaisia seikkailuja jouduimme viime yönä kokemaan, ja sinun täytynee myöntää, hyvä Holmes, että tämä tiedonanto kelpaa.

    Olen kyllä puhunut paljon sellaista, joka oikeastaan ei tähän kuulu, mutta pidin viisaimpana ilmoittaa sinulle kaikki seikat ja jättää sinun valittavaksesi ne, jotka parhaiten tuntuvat auttavan sinua johtopäätöksiesi tekemisessä. Olemme kumminkin voittaneet jotain. Mitä Barrymore-puolisoihin tulee, olemme keksineet syyn heidän menettelyynsä, ja se on melkoisesti yksinkertaistuttanut asemaa. Nummi salaisuuksineen ja asukkaineen pysyy kumminkin yhtä selittämättömänä kuin ennenkin. Ehkä voin ensi kirjeessäni siihenkin hieman valoa luoda. Parasta olisi, jos sinä voisit tulla tänne luoksemme.