BASKERVILLEN KOIRA

   Aamiaispöytämme tyhjennettiin aikasin, ja Sherlock Holmes odotti yönuttuun puettuna sovittua kohtausta. Vieraamme olivat täsmällisiä, sillä kello oli juuri lyönyt kymmenen, kun tohtori Mortimeria kehotettiin astumaan ylös portaita nuoren aatelismiehen seurassa. Viimemainittu oli pieni, vilkas, tummasilmäinen mies ja noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen. Hän oli vahvarakenteinen, ja hänen kulmakarvansa olivat paksut ja mustat, ja kasvonsa teräväpiirteiset, rohkeat ja päivettyneet. Hänen pukunsa oli punertavan ruskeaa, karkeaa kangasta, ja koko hänen ulkomuotonsa osotti hänen oleskelleen enimmän aikansa ulkoilmassa; kumminkin, oli lujassa katseessa ja varmassa ryhdissä jotain, joka osotti hänen olevan hienon miehen.

   Da tempo il nostro tavolo della prima colazione era stato sparecchiato, e Holmes aspettava in veste da camera il colloquio promesso. I nostri clienti giunsero puntuali all'appuntamento, poiché la pendola aveva appena terminato di battere le dieci quando il dottor Mortimer comparve accompagnato dal giovane baronetto. Questi era un uomo di bassa statura, sui trent'anni, dall'aspetto agile, gli occhi neri, il fisico robusto, con sopracciglia nere e folte e una faccia maschia e combattiva. Indossava un abito sportivo di tinta rossiccia, e aveva l'aspetto cotto dal sole di chi ha passato all'aria aperta la maggior parte della propria vita; tuttavia vi era qualcosa nello sguardo fermo dei suoi occhi e nella calma sicurezza del suo portamento che indicava il signore nato.

   "Tämä on sir Henry Baskerville", sanoi tohtori Mortimer.

   - Questo è Sir Henry Baskerville - disse il dottor Mortimer.

   "Omituista on", sanoi tämä, "että minä olisin tullut luoksenne, herra Sherlock Holmes, vaikkakaan ystäväni ei olisi ehdottanut tätä käyntiä tänä aamuna. Minä tiedän, että te voitte ratkaista vaikeita kysymyksiä, ja se arvoitus, joka tänään on minulle esitetty, vaatii terävämpää ajattelemista, kuin minulle on mahdollista."

   - Già, infatti - aggiunse questi - e il bello è, signor Sherlock Holmes, che se il mio amico qui presente non mi avesse proposto di venire da lei stamattina, ci sarei venuto comunque. So che a lei piace risolvere piccoli enigmi, e a me se ne è presentato uno poco fa che richiede più concentrazione di quanta io sia in grado di averne.

   "Olkaa hyvä, istukaa, sir. Henry. Ette kai tahtone sanoa, että Lontooseen tulonne jälkeen olette saanut kokea jotain erittäin huomattavaa?"

   - Si segga, la prego, Sir Henry. Dunque, da quel che mi è parso di capire, lei appena arrivato a Londra ha già avuto qualche esperienza degna di nota?

   "En mitään erittäin tärkeää, herra Holmes. Mahdollisesti se vain on pilaa. Tarkoitan tätä kirjettä, jos sitä voi kirjeeksi kutsua, jonka sain aamulla."

   - Oh , niente di molto importante, signor Holmes. Forse si tratta soltanto di uno scherzo, probabilmente. E stata questa lettera, se così vuol chiamarla, che mi è stata recapitata questa mattina.

   Hän laski kuoreen suljetun kirjeen pöydälle, ja me kumarruimme kaikki sitä katsomaan. Kuori oli jokseenkin yksinkertainen ja väriltään harmahtava. Osoite "Sir Henry Baskerville, Northumberlandin hotelli" oli huolimattomasti piirretty suurilla painokirjaimilla; postileimassa oli "Charing Cross", ja kirje oli leimattu edellisenä iltana.

   Così dicendo posò sul tavolo una busta, e tutti ci chinammo a scrutarla. Era una busta di qualità ordinaria, di colore grigiastro. Sopra vi era scritto in stampatello, a caratteri insicuri: "Sir Henry Baskerville. Northumberland Hotel". Recava il timbro postale di Charing Cross e la data di impostazione della sera precedente.

   "Kenellä oli tiedossa, että aijoitte asettua Northumberlandin hotelliin?" kysyi Holmes katsoen sir Henryyn.

   - Chi sapeva che lei sarebbe sceso al Northumberland Hotel? - domandò Holmes mentre fissava il nostro ospite con sguardo interrogativo.

   "Sitä ei kukaan voinut tietää, sillä sitä ei päätetty ennenkuin olin tavannut tohtori Mortimerin."

   - Nessuno poteva saperlo. Fu deciso per quell'albergo soltanto dopo l’incontro col dottor Mortimer.

   "Mutta tohtori Mortimer asui ehkä siellä ennestään?"

   - Ma certamente il dottor Mortimer vi era già sceso per conto suo!

   "En, minä olin asunut erään tuttavan luona", sanoi tohtori. "Ei ollut mitään, joka olisi osottanut, että aijoimme mennä siihen hotelliin."

   - No, io mi ero fermato presso un amico - interloquì il dottore. - Non vi era assolutamente nessuno che potesse sapere che noi saremmo scesi a quell'albergo.

   "Hm. Näyttää siltä kuin löytyisi joku, joka vilkkaasti ottaa osaa teidän toimiinne." Hän avasi kuoren ja otti siitä neljään osaan käännetyn kirjotuspaperiarkin puoliskon, levitti sen auki ja laski pöydälle. Keskellä sivua oli yksi ainoa lause, joka oli muodostettu paperille liimatuista painetuista sanoista. Se kuului: "Jos elämällä ja järjellä lie teille arvoa, niin pysykää poissa nummelta." Ainoastaan sana "nummelta" oli piirretty musteella.

   - Uhm! A quanto pare qualcuno si sta interessando moltissimo a ogni vostra mossa. - Tolse dalla busta un mezzo foglio di carta protocollo piegato in quattro. L'aprì e lo spiegò sul tavolo. Nel mezzo vi era tracciata un'unica frase che era stata formata con l'espediente di incollare sul foglio delle parole stampate. La frase suonava così: "Se ci tiene alla vita e alla ragione si tenga lontano dalla landa". La parola "landa" era la sola scritta con normale inchiostro.

   "Nyt lienette te, herra Holmes", sanoi sir Henry Baskerville, "niin hyvä että selitätte, mitä hittoa tämä merkitsee, ja kuka näin suuresti ottaa osaa minun asioihini."

   - E adesso - disse Sir Henry Baskerville - forse lei saprà dirmi, signor Holmes, che significa mai questa storia, e chi diamine si interessa tanto ai fatti miei!

   "Mitä luulette te asiasta, tohtori Mortimer? Se täytynee teidän ainakin myöntää, että tässä ei ole mitään ylenluonnollista?"

   - Lei che ne pensa, dottor Mortimer? Mi concederà che almeno in questo non vi è nulla di soprannaturale!

   "Ei ole, herra Holmes, mutta voihan olla niin, että kirje tulee joltakin, joka pitää tuota toista ylenluonnollisena."

   - Nossignore, ma potrebbe provenire da qualcuno convinto che si tratti di una faccenda soprannaturale.

   "Mitä toista?" kysyi sir Henry kärsimättömästi. "Näyttää siltä kuin teillä kaikilla, hyvät herrat, olisi minun asiani paremmin selvillä kuin minulla itselläni."

   - Quale faccenda? - interruppe bruscamente Sir Henry. - Mi pare che voi signori sappiate molto più di me a proposito di quel che mi riguarda.

   "Ennenkuin lähdette tästä huoneesta, tiedätte tekin yhtä paljon, sir Henry, sen lupaan", sanoi Sherlock Holmes. "Toistaiseksi otamme teidän luvallanne huomioon vain tämän sangen merkillisen paperin, joka on pantu kokoon sekä jätetty kirjelaatikkoon eilen illalla. Onko sinulla eilinen Times, Watson?"

   - Lei sarà messo a parte di tutto ciò che sappiamo prima di lasciare questa stanza, Sir Henry: glielo prometto - rispose Sherlock Holmes. - Per il momento ci limiteremo, col suo permesso, allo studio di questo documento davvero interessante, che deve essere stato messo insieme e spedito non più tardi di ieri sera. Ha il Times di ieri?

   "On, se on tuolla nurkassa."

   - É qui nell'angolo.

   "Tahdotko olla hyvä ja antaa se minulle -- tarkotan sisäsivua, jossa johtavat kirjotukset ovat?" Hän katseli lehteä, ja hänen silmänsä kulkivat palstoja ylhäältä alas. "Erittäin hyvä kirjoitus vapaakaupasta! Sallitteko minun lukea muutamia otteita? 'Voitte ehkä sallia teille seliteltävän, että teidän ammattinne ja elinkeinonne, mitä laatua lienevätkään, saisivat hyötyä suojelustulleista, mutta järjellä jo luulisi olevan voimaa vakuuttaa teille, että, jos sellainen lainsäädäntö saataisiin aikaan, niin sen kautta rikkaudet pysytettäisiin poissa maasta, tuonnin arvoa vähennettäisiin, ja elämällä meidän saarellamme olisi paljoa enemmän vaikeuksia.' Mitä sinä siitä sanot, Watson?" sanoi Holmes aivan ihastuksissaan ja hieroi käsiään. "Eikö se mielestäsi ole erittäin hyvä kirjoitus?"

   - Posso chiederle di guardare... la pagina interna, per favore, dove ci sono gli articoli di fondo? - Vi lanciò una rapida occhiata, facendo scorrere lo sguardo lungo le varie colonne. - Meraviglioso questo articolo sul libero scambio. Permettetemi di farvene un riassunto. "Voi potrete forse avere ragione di supporre che il vostro commercio specifico o la vostra particolare industria siano incoraggiati da un’economia protezionistica, ma è evidente che un simile sistema di leggi nel tempo terrà lontana la ricchezza dal paese, diminuire il valore delle nostre importazioni e abbassare il tenore generale di vita di quest’isola." Che ne dice, Watson? - esclamò Holmes euforico, sfregandosi le mani tutto soddisfatto.

   Tohtori Mortimer katsoi Holmesiin vähän niinkuin lääkäri huomiota herättävään potilaaseen, ja sir Henry käänsi kummastelevan näköisenä tummat silmänsä häneen.

   - Non le pare che questo sia un modo di esprimersi davvero degno di nota? Il dottor Mortimer guardò Holmes con occhi pieni di interesse professionale, e Sir Henry Baskerville girò su me due pupille nere piene di sbalordito stupore.

   "Minä en ole paljoa tutkinut tullitaksaa enkä vapaakauppaa", sanoi hän, "mutta minusta tuntuu, että olemme joutuneet pois tolalta. Meidänhän piti puhua tästä kirjeestä."

   - Io non me ne intendo gran che di economia e di roba del genere - disse - ma mi pare che per quel che riguarda questo articolo ci siamo allontanati di parecchio dal caso nostro.

   "Päinvastoin luulen, että nyt olemme päässeet oikeille jäljille. Ystäväni Watson tuntee paremmin kuin te minun menettelytapani, mutta kumminkin pelkään, ettei hänkään ole ymmärtänyt, mikä merkitys äsken lukemallani kappaleella on."

   - A1 contrario, io invece ho proprio l'impressione che siamo sulla pista giusta, Sir Henry. Il mio amico Watson conosce meglio di lei i miei metodi, e tuttavia temo che neppure lui sia riuscito ad afferrare il significato di questo periodo.

   "En, minä myönnän, etten huomaa yhteyttä sen ja kirjeen välillä."

   - No, confesso che non vedo alcun rapporto...

   "Ja yhteys on kumminkin niin läheinen, että jälkimmäinen on ote edellisestä. 'Teille', 'ja', 'lie', 'järjellä', 'jos', 'niin', 'pysykää', 'poissa', 'arvoa', 'elämällä.' Ettekö nyt ymmärrä, mistä sanat ovat otetut?"

   - Eppure, mio caro Watson, è così evidente che questa frase è stata tolta da quest'articolo! "Vita, ragione, valore", eccetera... Non capisce da dove tutte queste parole sono state tolte?

   "Tuli ja leimaus, olette oikeassa! Sitä sanon minä terävyydeksi", huudahti sir Henry.

   - Tuoni e fulmini, ma è vero! Perbacco! Questo sì che si chiama essere sagaci! - esclamò Sir Henry.

   "En todellakaan usko olevan mitään syytä epäillä, etteivät nuo sanat olisi otetut tästä kirjotuksesta", sanoi Holmes.

   - Se potesse rimanere ancora qualche dubbio possibile, esso è diradato dal fatto che l'ultima frase è ritagliata tutta in un pezzo solo.

   - Già... è proprio cosi.

   "Kuulkaahan, herra Holmes", sanoi tohtori Mortimer katsellen hämmästyneenä ystävääni, "tämä voittaa kaikki, mitä saatoin kuvitellakaan. Olisin kyllä voinut ajatella teidän keksineen, että sanat olivat otetut jostakin sanomalehdestä, mutta että voitte määrätä, mistä lehdestä ne on otettu ja vielä lisäksi, että ne ovat johtavasta kirjotuksesta, se on ihmeellisintä, mitä koskaan olen kuullut. Mitenkä te menettelitte?"

   - Francamente, signor Holmes, questo supera quello che io potessi immaginare - disse il dottor Mortimer, fissando il mio amico con stupore. - Avrei ancora capito se qualcuno mi avesse detto che queste parole erano state ritagliate da un giornale; ma che lei mi dovesse nominare quale giornale, aggiungendo che si trattava dell'articolo di fondo, è veramente una delle esperienze più notevoli alle quali io abbia mai assistito. Come ha fatto?

   "Minä arvelen, herra tohtori, että te voisitte erottaa neekerin ja eskimon pääkallot toisistaan."

   - Suppongo, caro dottore, che lei sarebbe in grado di distinguere il cranio di un nero da quello di un eschimese!

   "Sen kyllä voisin."

   - Si capisce.

   "Mutta kuinka se on mahdollista?"

   - Ma in che modo?

   "Minähän olen tehnyt juuri sellaisia tutkimuksia. Eroavaisuudet ovat hyvin huomattavia. Kaarevuus silmäkuopan yläpuolella, naamakulma, leuan muoto --."

   - Perché questa è la mia specialità: le differenze sono evidenti: la curva sopra-orbitale, l'angolo facciale, la linea della mascella, la...

   "Ja minä olen tehnyt toisenlaisia tutkimuksia, ja minun alallani ovat eroavaisuudet yhtä huomattavat. Minun silmissäni on Timesin välikkeillä painetun kirjotuksen ja ala-arvoisen nurkkalehden huolimattoman painon välillä yhtä suuri ero, kuin neekerin ja eskimon välillä teidän silmissänne. Painotyylien tuntemisen kyvyn täytyy tulla suuresti kehitetyksi sillä, joka on ottanut tehtäväkseen tutkia rikoksia, vaikkakin minun täytyy myöntää, että kerran nuoruudessani satuin erehtymään sanomalehtien Leeds Mercuryn ja Western Morning Newsin välillä. Johtava kirjoitus Timesissä eroaa kaikista muista, ja kirjeen sanojen täytyi olla sellaisesta kirjotuksesta leikattuja. Kun se tapahtui eilen, oli minulla täysi syy etsiä niitä eilisestä numerosta."

   - Ma anche nel caso mio questa è la mia specialità, e le differenze sono altrettanto evidenti. Vi è la stessa diversità, ai miei occhi, tra i caratteri elegantemente borghesi di un articolo del Times e la stampa sgangherata di un giornale della sera da mezzo pence, di quella che corre per lei tra il suo nero e il suo eschimese. L'individuazione dei caratteri di stampa deve costituire una delle più elementari branche del sapere, per lo specialista in criminologia, per quanto devo ammettere che una volta, quand'ero molto giovane, confusi il Leeds Mercury col Western Morning News. Ma un articolo di fondo del Times è inconfondibile, e queste parole non potevano che essere state tolte di li. Poiché la lettera fu architettata ieri, avevo novantanove probabilità su cento di trovarne le parole nella edizione di ieri.

   "Jos ymmärsin teitä oikein", sanoi sir Henry Baskerville, "niin on joku leikannut nämä sanat saksilla --."

   - Se ho ben capito il suo ragionamento, signor Holmes - disse Sir Henry Baskerville - qualcuno ha ritagliato questo messaggio con un paio di forbici...

   "Kynsisaksilla", sanoi Holmes. "Näyttää siltä, kuin niiden terät olisivat olleet hyvin lyhyet, sillä sanoihin 'järjellä' ja 'elämällä' on tarvittu kaksi leikkausta."

   - Si, con forbici da unghie - precisò Holmes. - Vede. Sono state usate forbici dalla lama molto corta, perché chi ha ritagliato le parole ha fatto due intaccature nella frase "Si tenga lontano".

   "Olette oikeassa. Siis on joku kynsisaksilla leikannut sanat irti ja sitten kiinnittänyt ne liimalla --."

   - É proprio così. Qualcuno dunque ha ritagliato il messaggio con un paio di forbici di piccole dimensioni, e lo ha appiccicato con colla...

   "Kumilla", sanoi Holmes.

   - Gomma - corresse Holmes.

   "Kumilla paperille. Tahtoisin kumminkin tietää, miksi sana 'nummelta' on piirretty musteella."

   - Con gomma sulla carta. Ma io vorrei sapere perché hanno dovuto scrivere a mano la parola "landa".

   "Siksi, ettei sitä löytynyt painettuna. Muut sanat olivat niin tavallisia, että ne helposti löytyivät mistä lehdestä tahansa, mutta 'nummelta'-sanaa ei niin usein tapaa."

   - Perché chi ha ritagliato il messaggio nel Times non l'ha trovata! Le altre parole erano tutte semplici, ed era facile ritrovarle in qualsiasi giornale, mentre "landa" è un vocabolo assai meno comune.

   "Niin, se selittää asian. Oletteko huomannut jotain muuta tärkeää tässä paperissa, herra Holmes?"

   - Perbacco, è evidente, questo spiega tutto. Ha visto nient'altro in questo messaggio, signor Holmes?

   "Siinä on vielä yhtä ja toista huomattavaa, vaikka on suurella huolella koetettu hävittää kaikki, mikä voisi olla ohjeeksi. Osoite on, kuten näette, piirretty paino-kirjaimilla ja hyvin epätasainen. Times-lehteä lukevat harvoin muut kuin hyvin sivistyneet. Me voimme siis otaksua, että kirjeen on laatinut joku sivistynyt mies, joka on tahtonut näyttää sivistymättömältä, ja hänen yrityksensä salata käsialaansa antaa aihetta otaksumaan, että te sen tunnette tai vastaisuudessa tulisitte tuntemaan. Vielä yksi asia on huomattava, se nimittäin, että sanoja ei ole kiinnitetty suoraan riviin, vaan muutamat ovat korkeammalla kuin toiset. 'Elämällä' esimerkiksi on aivan vinossa. Tämä voi johtua huolimattomuudesta, tai myöskin on sanojen leikkaaja ollut kiihtyneessä mielentilassa, tai on hänellä ollut kiire. Minä melkein uskoisin tätä viimemainittua, sillä asiaa on varmaan pidetty tärkeänä, eikä ole todennäköistä, että henkilö, joka sellaisen kirjeen on kirjottanut, olisi ollut huolimaton. Jos hänellä on ollut kiire, niin joudumme tärkeään kysymykseen siitä, mikä lienee aiheuttanut tämän kiireellisyyden, sillä vaikkakaan kirjettä ei olisi pantu kirjelaatikkoon ennenkuin tänä aamuna varhain, olisi sir Henry saanut sen ennen lähtöään hotellista. Pelkäsikö lähettäjä ehkä tulevansa keskeytetyksi ja kuka olisi voinut keskeyttää?"

   - Vi ho trovato un paio di indizi, per quanto il mittente si sia dato molto da fare per disperdere ogni possibile traccia. Osservi, per esempio, l'indirizzo: è scritto in stampatello e a caratteri rozzi. Tuttavia il Times è un giornale che raramente si vede in mano a gente incolta. Possiamo dedurne pertanto che la lettera fu compilata da una persona istruita la quale voleva dare ad intendere di non esserlo, e i suoi sforzi per dissimulare la propria scrittura fanno pensare che appunto la sua scrittura potesse esser nota, o comunque riconoscibile. Osserverete inoltre che le parole non sono ingommate e allineate accuratamente, ma che alcune sono poste più in alto di altre. "Vita", ad esempio, è completamente fuori di squadra. Ciò potrebbe far pensare a trascuratezza, o anche a fretta e agitazione da parte di chi ha ritagliato il messaggio. Nel complesso, propendo per questa seconda ipotesi, dal momento che la cosa era indubbiamente di grande importanza, ed è improbabile che il compilatore di un simile avvertimento possa essere un individuo trascurato. Se aveva premura, si pone l'interessante quesito del perché ne avesse, dal momento che una qualsiasi lettera imbucata di prima mattina sarebbe giunta a Sir Henry prima che egli lasciasse il suo albergo. Forse il compilatore aveva timore di essere interrotto... ma da chi?

   "Nyt luulen melkein joutuvamme arvailujen alueelle", sanoi tohtori Mortimer.

   - Noi ci stiamo addentrando ora nel campo delle ipotesi -disse il dottor Mortimer.

   "Sanokaa mieluummin joutuvamme alueelle, jossa erilaisia todennäköisyyksiä verrataan keskenään ja määrätään, mitkä ovat suurimmat. Minä kutsun tätä mielikuvituksen käyttämiseksi tieteen palveluksessa, mutta meillä on kumminkin aina käsillä vakava pohja, jolle perustamme arvelumme. Te varmaankin kutsutte arvaukseksi sitäkin, mielestäni melkein varmaa seikkaa, että tämä kirje on laadittu jossakin hotellissa."

   - Dica piuttosto nel campo in cui si valutano le probabilità e si scelgono le più attendibili. Noi ci serviamo dell'immaginazione come mezzo scientifico, ma possediamo pure alcune basi concrete su cui basare le nostre argomentazioni. Ora lei potrà forse chiamarla un'ipotesi, ma io sono quasi sicuro che questo indirizzo è stato scritto in un albergo.

   "Kuinka maailmassa voitte sen tietää?"

   - Come diavolo fa ad affermare ciò?

   "Jos tärkeän sitä tutkitte, niin huomaatte, ettei muste eikä kynäkään ole olleet kirjottajan mieleisiä. Kynä on kahdesti pärskähtänyt samassa sanassa, ja sitä on täytynyt kastaa kolme kertaa lyhyttä osoitetta varten, joka todistaa että mustetta on pullossa ollut vähän. Harvoin on se kynä tai se mustepullo, jota kotona käyttää, niin kurjassa tilassa, ja että molemmat olisivat epäkunnossa yhtä aikaa, sitä täytyisi pitää erittäin harvinaisena tapauksena. Hyvinhän taasen tiedetään kuinka hotelleissa tavallisesti on kirjotuskapineiden laita, ja niissä on usein vaikea saada parempia. Vieläpä minä melkein uskallan väittää, että me saattaisimme saada käsiimme tämän kirjeen kirjottajan, jos voisimme penkoa läpi paperikorit kaikissa hotelleissa Charing Crossin tienoilla, kunnes löytäisimme kysymyksessä olevan Times-lehden. Mutta katsokaa tuota! Mitä se mahtaa olla?"

   - Se lei avrà la compiacenza di esaminare attentamente lo scritto, si accorgerà che tanto la penna quanto l'inchiostro hanno procurato più di un guaio allo scrivente. La penna si è impuntata due volte nel corso di una sola parola, e il pennino si è asciugato tre volte nello spazio di un breve indirizzo, il che dimostra che nel calamaio ci doveva essere pochissimo inchiostro. Ora, è difficile che una penna o il calamaio di un privato si riducano in queste condizioni, e la combinazione delle due cose è in ogni caso molto rara. Ma tutti noi conosciamo i calamai e le penne degli alberghi, dove è raro trovare qualcosa di meglio di questo. Sì, io non esito ad affermare che se potessimo esaminare i cestini della carta straccia degli alberghi intorno a Charing Cross, fino a rinvenire i resti mutilati dell'articolo di fondo del Times, riusciremmo poi a porre direttamente le mani sulla persona che ha spedito questo singolare messaggio. Ehi! Ehi! Che cosa è questo?

   Hän piti paperia, jolle sanat olivat kiinnitetyt, parin tuuman päässä silmistään ja tutki sitä suurella huolellisuudella."

   Studiò attentamente il foglio protocollo su cui le parole erano incollate, mantenendolo a soli pochi millimetri di distanza dagli occhi.

   "Huomasitteko jotain?"

   - Ebbene?

   "En, se ei ollut mitään", sanoi hän ja heitti paperin, luotaan. "Se on tavallista kirjotuspaperia ilman vesileimaa. En luule saavamme tietää enempää tästä merkillisestä kirjeestä. Ja nyt, sir Henry, sanokaa, onko mitään muuta outoa sattunut teille Lontooseen tultuanne?"

   - Niente - fece Holmes buttando il foglio in un canto. - É un mezzo foglio di carta bianca, senza neppure la filigrana. Io credo che abbiamo dedotto tutto il deducibile da questa strana lettera; e ora, Sir Henry, mi dica: le è successo qualcosa di interessante da quando è a Londra?

   "Ei, herra Holmes, ei minun tietääkseni."

   - Ma... no, signor Holmes: non credo.

   "Ettekö ole huomannut kenenkään seuraavan tai erityisesti tarkastavan teitä?"

   - Non ha notato di essere seguito?

   "Minusta melkein tuntuu, kuin olisin joutunut suoraan kaikkein hurjimpaan seikkailuromaaniin. Miksi taivaan nimessä minua joku seuraisi tai tarkastelisi?"

   - Ho l'impressione di essere caduto a capofitto in un romanzo d'appendice - rispose il nostro ospite. - Perché diavolo dovevano seguirmi?

   "Siihen me juuri nyt tulemme. Teillä ei siis ole mitään kerrottavaa, ennenkuin siirrymme siihen asiaan?"

   - Glielo spiegherò tra poco. Non ha altro da riferirci prima che ci addentriamo nell'argomento?

   "Se riippuu siitä, mitä te pidätte kertomisen arvoisena."

   - Mah! Dipende da quello che lei intende per notizie interessanti!

   "Minun mielestäni on kaikki, mikä eroaa elämän tavallisesta kulusta, kertomisen arvoista."

   - Io ritengo che qualsiasi cosa fuori dell'andamento normale della vita quotidiana sia degna di interesse.

   Sir Henry hymyili.

   Sir Henry sorrise.

   "Minä en juuri paljoa tunne Englannin elämää", sanoi hän, "sillä minä olen enimmäkseen oleskellut Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Minä toivon kumminkin, ettei tässä maassa kuulu toisen saappaansa menettäminen elämän tavalliseen kulkuun."

   - Io non sono ancora gran che al corrente della vita inglese, poiché ho trascorso quasi tutta la mia vita negli Stati Uniti e nel Canada. Ma spero che perdere una delle proprie scarpe non faccia parte dell'andamento quotidiano della vita britannica.

   "Oletteko menettänyt toisen saappaanne?"

   - Ha perso una delle sue scarpe?

   "Hyvä sir Henry", huomautti tohtori Mortimer, "se oli vain tilapäisesti hävinnyt ja on varmaankin huoneessanne, kun palaatte hotelliin. Mitä hyödyttää vaivata herra Holmesia sellaisilla pikkujutuilla?"

   - Mio caro amico - esclamò a questo punto il dottor Mortimer - si tratta di un semplice smarrimento. Sono certo che la ritroverà non appena rientrerà all'albergo. A che serve disturbare il signor Holmes con piccolezze come questa?

   "Mutta kysyihän hän minulta, oliko jotain tavallisuudesta poikkeavaa tapahtunut."

   - Perbacco! Lui mi ha chiesto di dirgli tutto ciò che è fuori dell'andamento normale dell'esistenza quotidiana!

   "Aivan oikein", sanoi Holmes, "kuinka vähäpätöiseltä asia näyttäneekin. Sanoitteko menettäneenne toisen saappaanne?"

   - Esattamente - disse Holmes - per quanto comune e sciocco possa sembrare un incidente qualsiasi, trova il mio interesse. Dunque, lei dice di aver perduto una delle sue scarpe?

   "Olen, tai se on tilapäisesti hävinnyt. Minä asetin molemmat saappaat oveni eteen eilen illalla, ja aamulla oli siinä vain toinen. En voinut saada mitään selkoa harjaajalta. Pahinta on, että ostin nämä saappaat eilen, enkä vielä ollut käyttänytkään niitä jalassani."

   - Be', perduta o smarrita, faccia come vuole. Io so che ieri sera le ho messe fuori della porta tutt'e due, e che stamattina ce n'era una sola. Non sono riuscito a cavare una parola dal tizio che le pulisce. E il peggio è che si tratta di un paio appena comprato ieri sera nello Strand, mai calzate.

   "Kun ette ollut niitä käyttänyt, niin miksi asetitte ne puhdistettaviksi?"

   - Se non le aveva ancora portate, perché le ha messe fuori a pulire?

   "Ne olivat ruskeasta, värjäämättömästä nahkasta ja tarvitsivat kiillottamista. Siksi asetin ne ulos."

   - Perché sono scarpe di cuoio grasso, che non erano mai state lucidate. Ecco perché le avevo messe fuori della porta.

   "Te menitte siis heti Lontooseen tultuanne eilen ostamaan saappaita?"

   - Allora, da quel che lei mi dice, ieri, appena giunto a Londra, si è recato per prima cosa ad acquistare un paio di scarpe?

   "Tein useita ostoksia puodeissa, ja tohtori Mortimer oli kyllin ystävällinen tehdäkseen minulle seuraa. Te ymmärrätte, että minun, voidakseni esiintyä omistajana Baskerville Hallissa, täytyi pukeutua sen mukaan, ja minä olen ehkä ollut hieman huolimaton pukuni suhteen tuolla Lännessä. Paljon muun ohessa ostin nuo ruskeat saappaat, maksoin niistä kuusi dollaria, ja menetin toisen, ennenkuin olin ehtinyt vetää sitä jalkaanikaan."

   - Ho fatto molte compere. Il dottor Mortimer mi ha accompagnato. Vede, se devo fare il signorotto di campagna, laggiú bisogna che mi vesta in carattere con la mia parte, e temo di essermi lasciato un po' troppo andare in fatto di abbigliamento durante gli anni nel West. Tra le altre cose avevo comperato queste scarpe marrone, che ho pagato sei dollari, e me ne hanno rubata una ancor prima che potessi avere il piacere di infilarmele ai piedi.

   "Kenelläkään ei voisi olla hyötyä saappaan varastamisesta, ja minä olen samaa mieltä kuin tohtori Mortimer siinä, että se kyllä pian löytyy."

   - Mi sembra una cosa inutile e insolita da rubare - osservò Sherlock Holmes. - Confesso di condividere l'opinione del dottor Mortimer: fra non molto tempo lei ritroverà la sua scarpa smarrita.

   "Ja nyt, hyvät herrat", sanoi sir Henry hyvin päättävästi, "olen mielestäni puhunut liiaksikin siitä vähästä, minkä tiedän. On jo aika teidän pitää lupauksenne ja tehdä täydellisesti selkoa asiasta, joka huvittaa meitä vähän kutakin."

   - E adesso, signori - disse il baronetto in tono deciso - mi sembra di aver parlato abbastanza intorno al poco che so. E mi sembra invece giunto il momento che voi manteniate la promessa, e che m'informiate con precisione su quel che mi riguarda.

   "Pyyntönne on kylläkin oikeutettu", vastasi Holmes. "Parasta olisi, jos te, tohtori Mortimer, kertoisitte koko tarinan, niinkuin jo ennen olette sen meille kertonut."

   - La sua richiesta è più che ragionevole - rispose Holmes. - Dottor Mortimer, credo che la cosa migliore sia che lei racconti a Sir Henry la sua storia esattamente come l'ha raccontata a noi.

   Tämän kehoituksen saatuaan otti tieteellinen ystävämme paperinsa taskustaan ja esitti koko asian samoin kuin edellisenä päivänä. Sir Henry Baskerville kuunteli jännitetyllä tarkkaavaisuudella antaen vaan silloin tällöin kuulua pienen huudahduksen.

   Così incitato, il nostro amico scienziato cavò fuor di tasca i suoi appunti, ed espose tutta la vicenda come aveva fatto con noi la mattina precedente. Sir Henry Baskerville stette ad ascoltare con la più profonda attenzione, lanciando di tanto in tanto un'esclamazione di sorpresa.

   "Sepä vasta hauskalta kuuluu", sanoi hän, kun tohtorin kertomus oli päättynyt. "Minä saan tilan haltuuni todellakin miellyttävissä olosuhteissa. Olen kyllä kuullut puhuttavan tuosta koirasta niin kauan kuin voin muistaa. Sitä tarua on meidän perheessämme usein kerrottu, mutta en ole koskaan tullut ottaneeksi sitä vakavalta kannalta. Mitä nyt setäni kuolemaan tulee -- mutta kaikki käy pyörälle päässäni, eikä minulla ole mitään selvänä. Te näytte vielä olevan epätietoisia, onko pyydettävä avuksi poliisia vai pappia."

   - Perbacco! A quanto pare oltre che una tenuta mi sono ereditato una maledizione - osservò, quando il lungo racconto ebbe termine. - Naturalmente avevo inteso parlare del famoso mastino sin da quando ero a balia. É la storia preferita della nostra famiglia, sebbene io non l'abbia mai presa molto sul serio. In quanto alla morte di mio zio... diamine, sento che la mente mi vacilla, ma non riesco ancora a connettere bene. E a quanto pare nemmeno voi avete ancora le idee chiare se si tratti di un caso in cui conviene rivolgersi a un poliziotto oppure a un prete.

   "Aivan niin."

   - Proprio così.

   "Ja sitten tämä kirje, jonka sain hotelliin. Sehän on yhtä maata kaiken muun kanssa."

   - E adesso c'è questa faccenda della lettera spedita all'albergo. Credo che si intoni nella faccenda a puntino.

   "Se näyttää todistavan, että löytyy joku, joka tietää enemmän kuin me siitä, mitä nummella tapahtuu", sanoi tohtori Mortimer.

   - Secondo me, indica che c’è qualcuno che ne sa molto più di noi su quel che succede nella landa - interloquì il dottor Mortimer.

   "Ja myöskin, että löytyy joku, joka ei tahdo teille pahaa, koska varottaa teitä vaarasta."

   - E secondo me - aggiunse Holmes - indica però che c’è anche qualcuno non del tutto mal disposto nei suoi confronti, visto che la mette in guardia contro un pericolo.

   "Ehkä myöskin voi olla niin, että he omien tarkotustensa edistämiseksi koettavat pelottaa minut pois", väitti sir Henry.

   - Però può anche darsi che voglia tenermi lontano spaventandomi per chi sa quali suoi scopi.

   "Se voi myöskin olla mahdollista. Minä olen teille hyvin kiitollinen, tohtori Mortimer, siitä, että esititte minulle kysymyksen, jonka selvittäminen tarjoo niin erilaisia mahdollisuuksia. Kysymyksen käytännöllinen puoli, joka nyt vaatii huomiotamme, sir Henry, on siinä, missä määrin on pidettävä viisaana teidän muuttamistanne Baskerville Halliin vai eikö."

   - Naturalmente, anche questo è possibile. Io le sono veramente molto grato, dottor Mortimer, per avermi sottoposto un problema che presenta interessanti angolature. Ma il punto importante su cui adesso dobbiamo prendere una decisione è questo: conviene o non conviene che lei, Sir Henry, si rechi al Maniero di Baskerville?

   "Miksi minä en sitä tekisi?"

   - E perché non dovrei andarci?

   "Koska siitä voi olla vaaraa."

   - A quanto pare laggiù incombe un grave pericolo.

   "Tarkotatteko, että vaara uhkaisi suvun niinsanotun 'vainoojan' vai inhimillisten olentojen puolelta?"

   - Secondo lei il pericolo proverrebbe da questo dèmone di famiglia oppure da esseri umani?

   "Siinäpä juuri asia, joka on tutkittava."

   - È quello che dobbiamo scoprire.

   "Kuinka tutkimus päättyneekin, niin minun päätökseni on tehty. Ei löydy sitä perkelettä helvetissä eikä sitä ihmistä maan päällä, joka estäisi minua asettumasta omalle sukutilalleni, ja te voitte luottaa minun sanaani."

    Hän rypisti mustia kulmakarvojaan, ja tumma puna levisi kasvoille hänen puhuessaan. Helposti saattoi nähdä, ettei Baskervillein tulinen luonne ollut kadonnut suvun viimeisestä jäsenestä. "Kumminkin", sanoi hän, "olen vielä tuskin ehtinyt ajatella kaikkea, mitä olette sanoneet minulle. Minun asemassani ei ole helppo heti käsittää ja ratkaista näin paljoa. Minä tahtoisin kernaasti olla yksin vähän aikaa, voidakseni syventyä asiaan. Kuulkaa, herra Holmes, kello on puoli kaksitoista, ja minä lähden heti hotelliini. Tahtoisitteko te sekä ystävänne tohtori Watson syödä meidän seurassamme noin kahden ajoissa? Silloin saatan paremmin kuin nyt ilmoittaa teille käsitykseni asiain tilasta ja olosuhteista."

   - Comunque sia, la mia risposta è questa: non c’è diavolo all'inferno, signor Holmes, né uomo sulla terra che potrà impedirmi di prender dimora nella casa dei miei padri, e lei può considerare questa come la mia risposta definitiva. - Le sue sopracciglia nere si corrugarono e il suo volto arrossì cupamente, mentre scandiva queste parole. Era evidente che il fiero temperamento dei Baskerville non si era estinto in quel loro ultimo discendente. - Intanto - soggiunse - non ho quasi avuto il tempo di pensare a tutto quello che mi avete detto. È molto difficile per un uomo dover capire e decidere in una sola volta. Mi piacerebbe avere un'ora di calma, solo con i miei pensieri, per riflettere. Senta un po', signor Holmes, adesso sono le undici e mezzo, e io ritorno dritto filato al mio albergo. Non sarebbe una bella cosa se lei e il suo amico dottor Watson veniste a pranzo con noi due? Per quell'ora sarei in grado di esprimervi, con maggiore chiarezza di quanto non possa fare adesso, come vedo questa mia situazione.

   "Onko sinulla esteitä, Watson?"

   - La proposta le garba, Watson?

   "Ei."

   - Certamente.

   "Siinä tapauksessa voitte odottaa meitä mainitulla ajalla. Annanko noutaa ajurin?"

   - Allora ci aspetti pure. Devo mandare a chiamare un cab.

   "Minä käyn mieluummin jalan, sillä en voi kieltää pääni olevan hieman kuuman."

   - Preferirei andare a piedi, perché questa faccenda mi ha piuttosto scosso.

   "Eikä minullakaan ole mitään kävelemistä vastaan", sanoi tohtori Mortimer.

   - L'accompagnerò volentieri nella sua passeggiata - disse il suo compagno.

   "Tapaamme siis toisemme kello kaksi. Näkemiin, hyvät herrat."

   - Allora alle due. Arrivederci e buongiorno!

   Kuulimme miesten menevän alas portaita, ja sitten sulkeutui ovi heidän jälkeensä. Silmänräpäyksessä oli Holmes välinpitämättömästä uneksijasta muuttunut tarmokkaaksi mieheksi.

   Udimmo i passi dei nostri ospiti discendere le scale e lo sbattere della porta d'ingresso. In un istante Holmes si tramutò da languido sognatore in energico uomo d'azione:

   "Ota pian saappaat jalkaasi ja hattu päähäsi. Watson", huusi hän. "Emme saa menettää minuuttiakaan." Hän hyökkäsi pukuhuoneeseensa, riisui yönuttunsa ja palasi parin sekunnin päästä pitkään mustaan takkiinsa puettuna. Yhdessä kiiruhdimme alas portaita kadulle. Tohtori Mortimer ja hänen toverinsa olivat vielä näkyvissä parin sadan kyynärän päässä edessämme menossa Oxford Streetille päin.

   - Si metta scarpe e cappello, Watson, presto! Non c'è un attimo da perdere! - Scomparve in vestaglia nella sua camera da letto per riemergerne dopo pochi istanti vestito da capo a piedi. Ci precipitammo insieme giú per le scale e uscimmo in strada. Il dottor Mortimer e Baskerville erano ancora visibili a circa duecento metri da noi, diretti verso Oxford Street.

   "Juoksenko heidät kiinni ja pyydän odottamaan?"

   - Vuole che corra a fermarli?

   "Et missään tapauksessa, rakas Watson. Minä olen täysin tyytyväinen sinun seuraasi, jos sinä vain voit sietää minua. Nuo herrat tekivät kyllä viisaasti lähtiessään jalan eikä ajurilla näin kauniina päivänä."

   - Per niente al mondo, mio caro Watson. La sua compagnia è più che sufficiente, ammesso che lei si accontenti di accettare la mia. I nostri amici sono saggi, perché è davvero una mattina bellissima per passeggiare.

   Hän kiiruhti askeleitansa kunnes olimme lyhentäneet puoleen välillämme olevan matkan. Sitten pysyttäysimme noin sadan kyynärän päässä heistä, ensin Oxford Streetillä sitten Regent Streetillä. Kerran pysähtyivät ystävämme katsomaan erään puodin akkunaa. Holmes seurasi esimerkkiä. Heti sen jälkeen hän vähäisellä huudahduksella ilmaisi tyytyväisyyttänsä. Seurasin hänen innokkaasti tarkastelevan katseensa suuntaa ja näin kaksi-rattaiset vaunut, joissa istui joku mies. Ne olivat pysähtyneet kadun toiselle puolen, mutta lähtivät hitaasti liikkeelle.

   Affrettò il passo finché non avemmo accorciata di metà circa la distanza che ci separava da loro. Poi, sempre mantenendoci a una distanza di in centinaio di metri, li seguimmo per Oxford Street e quindi in Regent Street. Una volta i nostri amici si fermarono ad ammirare una vetrina di negozio, e Holmes fece altrettanto. Ma un attimo dopo lanciava un piccolo grido di soddisfazione e, seguendo la direzione del suo acutissimo sguardo, scorsi un cab, con un passeggero all'interno, che si era fermato sull'altro lato della strada e poi aveva ripreso ad avanzare lentamente.

   "Siinä on miehemme, Watson! Joudu! Meidän täytyy ainakin saada häntä tarkoin katsella, ellemme muuta voikaan."

   - Ecco il nostro uomo, Watson! Andiamo! Gli daremo una buona occhiata, se non riusciremo a far di meglio.

   Samassa silmänräpäyksessä huomasin tuuhean mustan parran ja kaksi terävää silmää, jotka kääntyivät katsomaan meihin päin vaunujen sivuakkunasta. Samassa aukeni kattoluukku; jotain huudettiin ajurille, ja hurjaa vauhtia kiisivät vaunut pitkin Regent Streetiä. Holmes etsi silmillään toista ajuria meille, mutta sellaista ei läheisyydessä ollut. Silloin koetti hän juosten tunkeutua katu-liikkeen läpitse, mutta etäisyys oli tullut liian suureksi ja vaunut katosivat näkyvistä.

   In quello stesso momento notai una folta barba nera e due occhi vividi che ci fissavano attraverso il finestrino laterale del cab. Istantaneamente il coperchio della botola alla sommità del veicolo si sollevò, qualcosa venne urlato al cocchiere, e il cab cominciò a correre in Regent Street. Holmes diede un’occhiata veloce intorno in cerca di un'altra carrozza, ma non ne trovò alcuna. Allora si lanciò in un inseguimento selvaggio attraverso l'ingorgo del traffico, ma il suo svantaggio era troppo grande, e già il cab si era dileguato.

   "Niin saattaa käydä!" sanoi Holmes katkerasti, kun hän kalpeana harmista ja läähättäen tuli esiin lukuisten ajoneuvojen välistä. "Voiko ajatella niin huonoa onnea, ja kuinka vähän ajureita saatavissa! Watson, Watson, kunnia vaatii sinua merkitsemään muistiin tämänkin esteen minun menestykselleni."

   - Maledizione! - borbottò amareggiato Holmes, emergendo ansimante e bianco di rabbia trai i veicoli. - É mai possibile essere così poco fortunati e tanto maldestri? Watson, Watson, se lei è un uomo sincero e onesto dovrà contare tra i miei insuccessi anche questo episodio!

   "Kuka tuo mies oli?"

   - Chi era?

   "Sitä en voi aavistaakaan."

   - Non ne ho la minima idea.

   "Tokkohan urkkija?"

   - Una spia?

   "Aivan selvään näkyi Baskervillen kertomuksesta, että häntä tänne tulostaan saakka on hyvin tarkkaan vartioitu. Kuinka muuten olisi Voinut tulla niin pian tunnetuksi, että hän oli asettunut asumaan Northumberlandin hotelliin? Jos häntä on vakoiltu ensi päivänä, niin pidin luultavana, että sitä tehtäisiin toisenakin. Huomasit ehkä, että minä, tohtori Mortimerin lukiessa tuota sukutarua, kaksi kertaa menin ikkunan luo."

   - Ecco, è chiaro da quanto abbiamo inteso che Baskerville, dal momento in cui è sceso in città, è stato continuamente seguito. Come avrebbero altrimenti potuto sapere, così in fretta, che egli aveva scelto il Northumberland Hotel? Se era stato seguito il primo giorno, ero sicuro che lo avrebbero seguito anche il secondo. Lei avrà forse osservato che io mi sono avvicinato due volte alla finestra, mentre Mortimer leggeva la sua favola.

   "Sen muistan sinun tehneen."

   - Sì, mi ricordo.

   "Minä katsoin, näkyisikö joku kuljeksimassa kadulla, mutta en voinut mitään huomata. Olemme tekemisissä taitavan miehen kanssa, Watson. Juoni on tässä hyvin syvällä, ja vaikka en voikaan sanoa onko vastassamme ystävällinen vai vihamielinen voima, niin tiedän kumminkin, että sitä johtaa joku määrätty tarkotus. Noiden herrain lähtiessä meiltä kiiruhdin heidän jälkeensä toivoen saavani nähdä heidän salaperäisen seuralaisensa. Tämä oli kumminkin niin viisas, ettei ollut saattanut itseään vaaranalaiseksi lähtemällä jalkaisin liikkeelle, vaan oli ottanut ajurin, joten hän mielensä mukaan saattoi pysytellä heidän jäljessään tai ajaa ohitse ja siten välttää heidän huomionsa. Sitäpaitsi johtui siitä se etu, että hän oli valmis heitä seuraamaan, jos he olisivat ottaneet ajurin. Mutta yksi ikävyys siinä kumminkin oli."

   - Cercavo di individuare nella strada un qualche eventuale perditempo, ma non ne ho visti. Noi abbiamo di fronte un uomo molto intelligente, Watson. Questo è un caso preoccupante, e per quanto io non abbia ancora del tutto deciso se sia un'entità benevola o malevola quella che si trova a contatto con noi, ho tuttavia la netta sensazione, sempre, di una forza e di un piano ben congegnato. Non appena i nostri amici se ne sono andati io mi son messo subito a seguirli nella speranza d'incrociare il loro invisibile pedinatore. Ma costui è stato cosi astuto da non fidarsi di andare a piedi, si è avvalso invece di una carrozza di piazza, per poterli seguire passo passo o precederli di gran carriera sfuggendo così alla loro attenzione. Il suo stratagemma gli offriva il doppio vantaggio che se avessero preso anch'essi una carrozza egli sarebbe stato pronto a seguirli. Il trucco tuttavia offre uno svantaggio evidente.

   "Sekö, että hän siten joutui ajurin valtaan?"

   - Lo pone nelle mani del vetturino.

   "Tietysti."

   - Già.

   "Vahinko ettemme panneet merkille vaunujen numeroa?"

   - Che peccato che non ne abbiamo preso il numero!

   "Hyvä Watson, kyllähän minä kömpelösti käyttäydyin, mutta et suinkaan mahtane todella luulla, että olisin laiminlyönyt katsoa numeroa? Se oli 2,704. Tällä hetkellä ei siitä kumminkaan voi olla meille mitään hyötyä."

   - Mio caro Watson, va bene che sono ingenuo, ma non al punto da aver trascurato di prenderne il numero! É il 2704. Questo però per il momento non ci serve.

   "Minä en ymmärrä, että olisit voinut menetellä paremmin."

   - Non vedo come lei avrebbe potuto fare di più.

   "Heti, kun näin nuo vaunut, olisi minun pitänyt kääntyä ja kulkea toiseen suuntaan. Sitten olisin kaikessa rauhassa hankkinut itsellenikin vaunut ja seurannut tuota epäluulon-alaista miestä kunnioittavan välimatkan päässä, tai vielä paremmin, olisin ajanut Northumberlandin hotelliin ja odottanut siellä. Sittenkun tuo tuntematon olisi saattanut Baskervillen kotiin, niin me olisimme käyttäneet hänen omaa menettelytapaansa saadaksemme tietää, mihin hän menee. Nyt olemme liiallisella, epäviisaalla innolla, jota vastustajamme harvinaisella nopeudella ja tarmolla osasi käyttää hyväkseen, ilmaisseet itsemme ja eksyneet miehestä."

   - Appena notato il cab avrei dovuto immediatamente far dietro front e camminare in direzione opposta. Poi con comodo avrei potuto noleggiare una seconda carrozza e seguire la prima a debita distanza, o meglio ancora avrei potuto farmi condurre sino a Northumberland Hotel e aspettare lì. Quando il nostro ignoto avesse scortato Baskerville sino a destinazione, avremmo avuto allora la possibilità di giocare contro di lui il suo stesso gioco, e di vedere dove si dirigeva. Invece, per uno stupido eccesso d'impazienza, di cui si è avvantaggiato con incredibile prontezza il nostro avversario, ci siamo traditi e abbiamo perso il nostro uomo.

   Tätä puhellen olimme aivan vitkallisesti kävelleet pitkin Regent Streetiä, ja tohtori Mortimer seuralaisineen oli aikoja sitten hävinnyt näkyvistämme.

   Durante questa conversazione avevamo proseguito camminando lentamente lungo la Regent Street, e ormai il dottor Mortimer e il suo compagno erano spariti davanti a noi.

   "Ei maksa vaivaa seurata heitä", sanoi Holmes. "Vakooja on kadonnut, eikä tule takaisin. Nyt katsokaamme, mitä kortteja meillä on käsissämme ja lyökäämme ne esiin viisaasti ja nopeasti. Voisitko valallasi vahvistaa tuntevasi tuon miehen?"

   - É inutile che continuiamo a seguirli - constatò Holmes. -Il fantasma è scomparso e non ritornerà. Dobbiamo ora vedere quali altre carte ci restano in mano, e dobbiamo giocarle con decisione. Lei saprebbe riconoscere la faccia dell'uomo visto nel cab?

   "Hänen partansa on ainoa, jonka varmaan tuntisin."

   - Saprei riconoscere soltanto la sua barba.

   "Sen minäkin tuntisin, mutta luultavasti se oli tekoparta. Kun viisas mies lähtee niin arkaluontoiselle asialle, niin on parta vaan peittämässä hänen kasvojaan. Mennään sisään, Watson."

   - Di questo sarei capace anch'io... dal che bisogna arguire che con tutta probabilità deve trattarsi di una barba finta. Un uomo intelligente, in un'impresa così delicata, si serve di una barba unicamente per nascondere i suoi lineamenti. Entri qui con me, Watson!

   Yksi alueen kaupunginlähettikonttoreista oli juuri edessämme, ja meidän astuessamme sisään otti johtaja meidät sydämellisesti vastaan.

   S'infilò in un'agenzia di recapito corrispondenza, dove venne caldamente accolto dal direttore.

   "Minä huomaan, Wilson, että te ette ole unohtanut sitä apua, jonka minä ilokseni saatoin antaa teille tuossa vähäisessä jutussa."

   - Ah, Wilson, vedo che lei non ha dimenticato la modesta occasione in cui io ebbi la fortuna di poterla aiutare!

   "En, herra Holmes, en suinkaan. Tehän pelastitte minun nimeni ja maineeni, ehkä vielä henkenikin."

   - Certo, signor Holmes, che non me la sono dimenticata! Lei mi ha salvato la reputazione e forse anche la vita.

   "Oh, ystäväni, nyt te liiottelette. Olen muistavinani, että teillä juoksupoikienne joukossa oli muuan nuorukainen nimeltä Cartwright, joka tutkintotilaisuudessa osotti kunnollisuuttansa."

   - Amico mio, non esageri. Mi par di ricordarmi, Wilson, che lei una volta aveva tra i suoi fattorini un ragazzo di nome Cartwright, che aveva dimostrata una certa abilità durante quell'indagine.

   "Kyllä, herra Holmes, hän on täällä vielä."

   - Certo, signor Holmes, è sempre con noi.

   "Tahtoisitteko kutsua hänet tänne? Minä haluaisin myöskin saada tämän viiden punnan setelin vaihdetuksi."

   - Potrebbe mandarlo a chiamare? Grazie. E le sarei anche grato se mi potesse far cambiare questa banconota da cinque sterline.

   Neljäntoista vuotias, teräväjärkisen ja vilkkaan näkönen poika oli johtajan kutsumuksesta tullut sisään. Hän katseli syvimmällä kunnioituksella suurta salapoliisia.

   Un ragazzo di circa quattordici anni, dalla faccia vispa e intelligente, era frattanto accorso allo squillo di campanello del direttore. Si fermò, fissando il celebre poliziotto con muto rispetto.

   "Lainatkaa minulle hotelliluetteloa", sanoi Holmes. "Kiitos, Kuulehan nyt, Cartwright. Tässä on luettelo kolmestakolmalta hotellista, jotka ovat Charing Crossin läheisyydessä. Näetkö?"

   - Vorrei avere la Guida degli Alberghi - disse Holmes. - Grazie! E adesso, Cartwright, stammi bene a sentire: qui nelle immediate vicinanze di Charing Cross ci sono i nomi di ventitré alberghi: vedi?

   "Kyllä, herra Holmes."

   - Sissignore.

   "Sinun tulee nyt järjestyksessä käydä kaikissa näissä hotelleissa."

   - Tu li visiterai tutti uno per uno.

   "Kyllä, herra Holmes."

   - Sissignore.

   "Ennenkuin menet sisään, annat ovella seisovalle miehelle yhden shillingin. Tässä saat niitä kolmekolmatta."

   - Incomincerai, ogni volta che entri, con il dare uno scellino al portinaio. Eccoti ventitré scellini.

   "Kyllä, herra Holmes."

   - Sissignore.

   "Ja sitten pyydät saada nähdä niitä papereita, jotka eilen tyhjennettiin paperikoreista. Sinun tulee sanoa, että eräs tärkeä sähkösanoma on joutunut hukkaan, ja että olet saanut toimeksesi hakea sitä. Ymmärräthän minua, vai kuinka?"

   - Chiederai ogni volta che ti facciano vedere la carta straccia del giorno innanzi, dirai che si è smarrito un telegramma importante e che ti hanno ordinato di rintracciarlo. È chiaro?

   "Kyllä, herra Holmes."

   - Sissignore.

   "Oikeastaan sinun on haettava erästä Timesin lisä-lehteä, johon muutamia reikiä on leikelty saksilla. Tuossa on yksi Timesin numero! Tätä sivua minä tarkotan. Sen kai helposti tunnet?"

   - Quello però che devi cercare in realtà è la pagina centrale del Times in cui sono state ritagliate alcune frasi con le forbici. Eccoti una copia del Times di ieri. Questa è la pagina. La sapresti riconoscere facilmente, vero?

   "Kyllä, herra Holmes."

   - Sissignore.

   "Ovella seisova mies kutsuu luonnollisesti portieerin, ja hänellekin sinä annat shillingin. Tässä saat niitä toiset kolmekolmatta. Parissakymmenessä tapauksessa vastataan sinulle luultavasti, että kaikki paperikoreissa olleet paperit on poltettu tai kuljetettu pois. Jälellä olevissa kolmessa tapauksessa näytetään sinulle paperikasa, ja siitä tulee sinun hakea kysymyksessä olevaa sanomalehteä. Hyvin vähän mahdollista on, että sen löydät. Tästä saat vielä, kymmenen shillingiä satunnaisten vaikeuksien varalle. Ennen iltaa tulee sinun sähkösanomalla ilmottaa minulle tulos. -- Ja nyt, Watson, ei meillä ole muuta tehtävää kuin sähkösanomalla tiedustella, kuka ajaa vaunuja n:o 2,704. Sitten menemme Bond Streetin varrella oleviin taulukokoelmiin kuluttamaan aikaamme kunnes lähdemme hotelliin."

   - In ciascun caso il portinaio ti rimanderà al portiere e anche a questi tu darai uno scellino. Eccoti altri ventitré scellini. Certamente in venti casi su ventitré ti diranno che la carta straccia del giorno innanzi è stata o buttata o bruciata. Negli altri tre casi ti mostreranno un mucchio di carta e tu vi dovrai scovare in mezzo questa pagina del Times. Hai dunque il novantasette per cento di probabilità di non trovarla. Eccoti altri dieci scellini in caso di necessità. Mandami un resoconto telegrafico a Baker Street entro sera. E adesso, Watson, non ci rimane che stabilire, per mezzo del telegrafo, l'identità del vetturino numero 2704, dopo di che faremo una capatina in una delle tante pinacoteche di Bond Street, dove passeremo il tempo sino a quando sarà giunto il momento di recarsi all'albergo.